Lähdetään liikkeelle siitä, että stereotypiat on aina
peräsin jostain. Oon tavannu muutamia erittäin stereotyyppisiä amerikkalaisia,
mutta myös stereotypioista poikkeavia persoonia. Muutamia faktoja kuitenkin
amerikkalaisista:
-Aika harvat amerikkalaiset tietävät asioista Amerikan
ulkopuolella. Esim Suomen on luultu sijaitsevan Australiassa, Australian
vieressä ja jossain Venäjän alapuolella eli siis ilmeisesti Georgian ja
Kazakstanin huudeilla. Multa on myös kysytty ihan tosissaan, että syödäänkö
Suomessa muutakin kuin kalaa. Mulla on pari Itävaltalaista kaveria täällä ja joidenkin
amerikkalaisten on ollu vaikea uskoa, että tosiaan on olemassa Austria ja Australia
ja että ne ei oo sama maa. Kuulin myös sivusta seuraavanlaisen puheenvuoron
jenkkifutarin suusta liittyen Alaskan kylmyyteen (vapaasti suomennettuna):
”Mutta jos Alaskassa on niin kylmä, niin miksei ne ihmiset muuta U.S.A:aan???”
Niin… Mitä tohon nyt sitte sanois. Tossa nyt oli vaan muutama esimerkki, ja noi
kaverit ei siis oo niitä terävimpiä kyniä penaalissa, eli kyllä suurin osa
tietää, missä Suomi sijaitsee, ja että Alaska kuuluu Yhdysvaltoihin.
Valitettava tosiasia kuitenkin on, että jenkkimediassa ei paljoa puhuta
asioista maan rajojen ulkopuolella ja sen takia ihmiset eivät myöskään tiedä
perusasioita maailmanmenosta. Te, jotka tunnette mut, tiedätte etten mä oo
mikään uutisten tai maailmanpolitiikan suuri ystävä ja multitietäjä, mutta
täällä mä kuitenkin tunnen oloni aina sillon tällön todella viisaaksi :D
-Jenkit on ehkä hieman enemmän pintaliitäjiä kuin
suomalaiset, jos nyt niin voi sanoa. Täällä ihmisillä on paljon kavereita ja
tuttuja, mutta vähemmän todellisia ystäviä. On myös normaalia, että kaverit
lokeroidaan, esim kaverit kenen kanssa mennään salille, koulukaverit,
työkaverit ym. Meille pidettiin jopa ”luento” tästä aiheesta ja siellä
kerrottiin, että se kuuluu kulttuuriin. Ymmärrän toki, koska Amerikka on iso
maa, ja jengi muuttaa ympäriinsä, mut silti se tuntuu harmilliselta. Mut on
muutamaan kertaan esitelty jollekin ”This is my friend Mika” vaikka olin
tuntenu tyypin, joka mut esitteli ehkä kymmenen minuutin ajan, se oli aluks
vähän outoa, mut siihenki tottuu.
-Jenkit puhuu paljon, (ja kuten ensimmäisestä pointista voi
päätellä) vähän asiaa. Esim leffan kattominen ilman hölöttämistä aivan turhista
asioista tuntuu olevan mahdottomuus. Välillä on myös vaikee saada suunvuoroa,
koska keskustelukulttuuri on kaukana tennistyylisestä keskustelumallista, jossa
eka toinen sanoo asiansa ja siirtää pallon toiselle. Täällä keskustelu on
enemmän amerikkalaista fudista: kaikki puhuu röyhkeesti toistensa päälle. Tai
ehkä ennemminki rugbya, koska jenkkifudiksessa on sentään taukoja. Ja tosiaan,
vähän asiaa. Tuntuu, että on tosi vaikeeta puhua oikeesti kiinnostavista
jutuista ja pureutua ees vähän pintaa syvemmälle, nää paljon mielummin jauhaa
paskaa pintapuoleisesti. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa oo, ja jos haluan
puhua syvällisiä, niin mun puolalainen nörtti kämppis kyllä hallitsee sen
puolen turhankin hyvin, huhheijaa. Mutta siitä enemmän myöhemmin.
-Ylläri pylläri ihmiset on aika paljon avoimempia ja
positiivisempia ku suomalaiset… :D Ja kohteliaampia palvelualalla. On outoa,
että mäkissä siivooja kysyy ”Did you enjoy your meal, sir?” SIR?? WHAT?? En oo
vieläkään tottunu tohon. Ei sillä että kävisin mäkissä joka päivä, mutta tota
herrattelua kuulee kaikkialla. Lisäks ihmiset moikkaa aina kysymällä ”How are
u?” Aluks menin aivan lukkoon ja aloin kertomaan päivän kuulumisia kunnes
tajusin, ettei siihen kuulu vastata mitään muuta ”Fine thanks, how are u?” Ja
oudointa on, ettei vastausta tarvii ees jäädä kuuntelemaan, senku kävelee ohi
vaan. Mutta se on kiva että ihmiset on ilosia ja kohteliaita, voitaisiin mekin
suomalaisina ottaa vähän oppia positiivisuudesta… J
-Yksi aivan käsittämätön juttu täällä on verkkarit. Jep,
VERKKARIT. Yliopistoverkkarit. Rinnastettavissa yliopistohaalareihin. Paitsi
että kyseessä on verkkarit. Ja jengi käyttää niitä koko ajan kaikkialla, ja
mikä kamalinta, se on kohtuu coolia. WHAT!!!?? Täällä ihmiset siis kulkee
ympäri kampusta luokkiin, safkamestoihin, kauppaan ja joka paikkaan
verkkareissa, joissa lukee Kentucky, University of Kentucky, Kentucky Wildcats
(ilmeisesti meijän urheilujengin nimi) tai ihan vaan UK (University of
Kentucky). Ne on useimmiten sinisiä. Ja tästä verkkarijutusta päästään siihen,
kuinka ihmisiä ei juurikaan kiinnosta pukeutua tai laittautua arkipäivisin. Mimmit
kulkee verkkareissa ilman meikkiä, ja suurimmalla osalla väestöstä on
jaloissaan lenkkarit. Tunnen oloni ulkopuoliseks mun punasissa housuissa Marimekko
-laukku olalla. Eräänä perjantaina pari viikkoa takaperin törmäsin baarissa
tyttöön, joka halus tarjota mulle drinkin, koska ollaan samalla kurssilla. Mä
en ollu nähnykään tyttöä aikasemmin. Vartin juttelun jälkeen tajusin, että
kyllä, ollaanhan me samalla kurssilla. Mimmi vaan näytti niin erilaiselta
tälläytyneenä ja ilman verkkareita…
-Jengillä on oikeesti aseita. Koskin perjantaina ekaa kertaa
elämässäni haulikkoon. Siinä se oli, auton takapenkillä, ja se oli aivan
normaalia. WHAT??
-Outoa on kuinka paljon jengi fiilistelee urheilua. Kuvitelkaa
lätkän mm kisat ympärivuotiseks tapahtumaks. Ja jokainen matsi on tärkeä. Sellasta
tää urheilufanaattisuus on täällä. Jengi seuraa erityisesti korista aivan
fiiliksissä, yliopistokorista ja NBA:ta. Ja äsken oli Super Bowl. Huhheijaa.
Paitsi että otan sanani saman tien takasin. Tätä on aika vaikee selittää. Jengi
on fiiliksissä urheilusta, erityisesti koriksesta, mutta samaan aikaan jengiä
ei kiinnosta juurikaan. Äsken Super Bowlin aikaan jengi vaan jauho paskaa (ei
tullu enää tässä vaiheessa yllätyksenä) ja katto youtubesta videoita (jopa
koulun edustusjoukkueessa pelaavat jenkkifutarit), mutta kun jotain tapahtu
kaikki oli yhtäkkiä kovin kiinnostuneita matsista. Ja jos kysyn jotain
säännöistä, osalla ei oo harmainta aavistusta. Jotenki mulla tulee mieleen
nainen joka menee baariin tarkotuksenaan iskeä raamikas mies lätkän mm kisojen
aikaan. Nainen esittää kovin kiinnostunutta lätkäfania, vaikka tosiasiassa
tietämys lajista ja kiinnostus urheilua kohtaan on aika matalalla. Kello on yö,
ja oon väsyny, siks saattaa lähteä vähän lapasesta nää jutut nyt…
Nyt siis lopetan tämän tekstin. Haluun loppuun sanoa, että
nautin mun olosta täällä, ja suurin osa ihmisistä on todella mukavia. Välillä
vaan kulttuurierot ottaa päähän. Oli ihana purkaa vähän sydäntä ja jakaa se
jonkun kanssa.
Sori kirjotusvirheistä, en jaksa oikolukea. Arvostan, jos
luit koko tekstin!
Bongasin kokisrekan kahteen kertaan uudelleen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti