sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kohta oon jo Suomessa


Mulla on vähän sekavat fiilikset takasinpaluusta.

On ihanaa tulla takasin Suomeen. Mä en tiedä onks mulla koti-ikävä, mutta tiettyjä asioita on kyllä ikävä. Ystäviä erityisesti. Pitskua (nyyh). Fifaa :D Mun omaa sänkyä, koska tää patja on aivan syvältä. Yksityisyyttä (omaa huonetta). Ruokaa. Perhettäki ehkä vähän. Toimivaa julkista liikennettä. Mun omaa konetta ja Logicia. Onhan noita… Tietenkin ruoho on aina vihreempää aidan toisella puolella, mutta silti. On se kiva tulla takas kotiin.

Toisaalta taas tuntuu todella tyhmältä lähteä täältä. Jotenki musta tuntuu, että vasta nyt mä oon päässy sisään tähän kulttuuriin ja vasta nyt sitä on alkanu ymmärtämään, miten mun on hyvä elää täällä. En osaa selittää. Just kun tuntuu siltä, että elämä alkaa rullaamaan, täytyy lähteä pois. Tuntuu ku siitä ois muutama viikko kun tulin tänne. Ja samalla taas tuntuu, että lähin Suomesta joku vuos sitte. :D Outoja fiiliksiä. Mulla ei tuu ikävä Lexingtonia, mutta ihmisiä kylläkin. Erityisesti Kamilia. Vaikka se onkin aika rasittava nörtti ja vaikka mitä muuta, on se silti ylivoimasesti mun paras kaveri täällä. Hyvä puoli on tietenkin, että se asuu Puolassa, joten yhteydenpito on helpompaa. Oon suunnitellukin, että kesällä voisin ehkä tehdä pienen retken Puolaan moikkaamaan Jussia ja Kamilia sekä fiilistelemään fudista. Saa nähä.

Nojoo, siinä oli fiiliksiä takasinpaluusta. Nyt muita fiiliksiä ja juttuja ja jotain sekalaista.

+ Lähetään Kamilin kanssa parin viikon päästä itärannikolle. Lennetään eka New Yorkiin ja hengaillaan siellä muutama päivä. Siitä sitten Philadelphiaan, missä Kamililla on sukulaisia, joiden luona budjataan ilmaseks. Philadelphiasta sitten onkin helppo matkustaa junalla tai autolla Washingtoniin ja Atlantic cityyn (rulettiiiiii!!!!). Ja onhan Philadelphiassakin nähtävää ja koettavaa. Rocky Balboa eli siellä. Todennäkösesti luvassa on mukavat viimeset kymmenen päivää ennen kettumaista parinkymmenen tunnin lentoa Lexingtonista Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tai lentoasemalle. Ihan sama. Sinne kuitenki. Suomeen. Mukava myös vaihtaa maisemaa vähän isompiin kaupunkeihin. Tarkotan tällä siis erityisesti New Yorkia. Parhaillaan pyritään löytämään isäntä/emäntä kenen sohvalla voitaisiin surffata. Toivottavasti nappaa. Tai oikeestaan mä oon pyrkiny löytämään, koska Kamil on tehny koulujuttuja. Koko viikonlopun. Koska kun Kamilille sanotaan, että kirjota lyhyt raportti tästä ja tästä, Kamil tekee eka taustatyötä päivän, eli 8 tuntia, ja sitten kirjottaa KAHDENTUHANNEN sanan raportin. Muut kirottaa ehkä 300:n sanan raportin  puolessa tunnissa. Ja kaikki saa saman arvosanan, A:n. Nii… Mut on se oikeesti hyvä jätkä. :D Vähän vaan turhan nörtti. Mut se osaa ryypätä, mikä on aina plussaa.

+ Sain kämpän. Tai siis mulla on kämppä, mihin muuttaa ku tuun takas. Oon siitä todella ilonen. Se ei oo vielä satavarmaa, mutta aika pirun varmaa, jos siis oikein käsitin. Ja mikä tärkeintä, kämppis osaa pelata Fifaa. Mitä muuta voi vaatia.

+ Kävin tossa hiljattain pyöräretkellä. Ajelin hiljaa ympäri Lexingtonia ja tää on kyllä ihan nätti kaupunki. Otin vähän kuviakin. Niitä ehkä myöhemmin, nyt en jaksa nousta sängyltä, että saisin iPhonen kytkettyä tähän koneeseen. Mutta pointtina se, että aloin oikeesti tykkäämään tästä mestasta, ja myös pyöräilystä.

+ Pelasin Fifaa Chrisin kavereiden kanssa, ja voitin porukan parhaan pelaajan. Tuntu hyvältä. Selkee matsi. 2-0. Sen jälkeen mua ei ookaan kutsuttu enää pelaamaan… Kumma juttu.

- Californication loppu. Ja miten loppukin. Voi veljet. Se on varmaan mun lempparisarja ikinä. Samaan aikaan mukavan pintaliitomeininkiä, mutta samalla aika syvällisiä juttuja. Tai juttu. Se kuinka Hank on löytäny sen oikean ja kuinka se aina sössii hommat ym ym ym.

- Kokeilin sellasta jalkatreeniä ku quad blast. Se oli erittäin raskas setti. Muutaman tunnin tauon jälkeen Kamil vielä houkutteli mut pelaamaan racquet ballia. Pelattiin 1,5 h kovalla sykkeellä. Seuraavan neljän päivän aikana en pystyny kävelemään. Siis oikeesti. Pyöräily meni just just, mutta kävellessä en pystyny koukistamaan mun jalkoja. Neljä päivää meni siis sängyssä maatessa :D Mun reidet oli siis tulehtunu. Kivut oli myös aika kovia. Ei ollu kivaa. Huomionarvoista on kuitenkin se, että voitin Kamilin vasemmalla kädellä. Ja vielä aika selkeesti.

+/- Oon ollu nyt laihiksella jonku kuukauden ja hyvin se on sujunu. Oon pikkuhiljaa päässy eroon alussa hankkimistani ”Jenkkikahvoista”. Ikävää on kuitenki se, että välillä on kyllä pää vähän jumissa, kun ei tuu niin paljoa syötyä ja treenejä on paljon. Tälläkin hetkellä vatsa kurnii, ja kohta pitäis mennä tekemään vielä päivän toinen treeni…

Mulla oli mielessä vaikka kuinka paljon asioita, joita mun piti listata, mutta nyt en muista enempää. Tälläsiä juttuja tällä kertaa. Ens viikolla mennään poikien kanssa ryyppäämään vikaa kertaa. Haikeeta. Vikat all you can drinkit.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Shitception


Ihminen, kenen kanssa Kamilin kanssa jaetaan kylppäri, on saksalainen. Se myös lukee (lue: stalkkaa) mun blogia translatorin kanssa (WHAT??!!), joten otan tietoisen riskin julkaistessani tän tekstin. Se on tällä hetkellä nimittäin kovin vihanen.

Kaikki tietää stereotypian saksalaisista. Ihmisiä, jotka ei kykene kompromisseihin, ja jotka on erittäin täsmällisiä ja siistejä, ja jotka haluaa että asiat menee just eikä melkein niinku ne ite haluaa. Ja oman kokemukseni perusteella tämä(kin) stereotypia pitää paikkansa. Ja ainakaan tämä kyseinen saksalainen ei ollu lainkaan tyytyväinen, kun asiat ei mennykää just niinku se halus.

Tässä muutama esimerkki, millanen se on. Kerran hengattiin sen huoneessa, mikä siis itsessään on jo ihme, ja Sun tilas kinkkisafkaa. Tämä kyseinen henkilö, jota tästä lähin kutsun nimellä Tale, osotti todella nyrpeetä naamaa. Syynä se, ettei se halunnu, että kinkkisafkan haju tarttuu sen huoneeseen. Niin. No. Kai se on ihan aiheellinen pelko. Lopulta saatiin kuitenkin syödä ruoka siellä. Tosin lattialla, ihan vaan varmuuden vuoks.

Toisena esimerkkinä mainittakoon hetki kun pari viikkoa sit halusin lainata sen mikroa. Mulla oli vähän viilentynyttä take-away safkaa, ja halusin lämmittää sen. Meillä ei siis oo mikroa meijän huoneessa ja lähin mikro on asuntolan toisessa päässä kerrosta alempana, joten luonnollisesti kävelin kylppärin läpi, koputin oveen, ja kysyin Talelta, voinko lainata sen mikroa hetken. Ja selvyyden vuoks, tää oli neljäs kerta koko kolmen kuukauden aikana, kun halusin lainata mikroa. Ja tosiaan, luulin, että ollaan kavereita. Onneks nyt on sekin asia selvitetty. Kyseessä oli puolentoista minuutin mittainen prosessi, mutta se oli Talelle liikaa. Kun minuutti ja kaksikymmentä sekuntia oli kulunu, Tale ei-niin-ystävällisesti ilmotti, Mika, seuraavalla kerralla käytät kyllä keittiön mikroa. Niin. Sillä kuitenki oli tärkeetä tekemistä. Se surffas facebookissa. Ymmärrän. Häiritsin. Mä en kuitenkaan oo auttanu sitä ikinä. Esim en missään nimessä kantanu sen oodeet vetäneen tyttöystävän matkalaukkuja lentokentällä. En. Tai pitäny samaista tyttöystävää pystyssä turvatarkastuksessa. En. Sitä ei tapahtunu. Enkä esim oo jeesannu sitä salijutuissa aina kun se on apua tarvinnu. En. Joten ymmärrän, että mikron lainaaminen puolentoista minuutin ajaks oli liikaa pyydetty.

Ja vielä kolmas. Muutama viikko sitte oli Kamilin siivousvuoro. Siivouspäivä on perjantai, koska Tale on niin päättäny. Sillon sen tyttöystävä tulee aina yöks, joten kylppärin tulee olla siisti. Eikä mulla ainakaan mitään sitä vastaan oo, aika sama se nyt on minä päivänä se siivotaan. Kamililla oli kuitenkin aika paljon kouluhommia, ja illalla vielä houkuttelin sen pelaamaan racquet ballia, joten siivoominen vähän jäi. Se kuitenki sano Talelle, että se siivoaa kylppärin, ei huolta. Meijän pelit vähän veny, ja tultiin takas puolenyön aikoihin. Siinä sit suihkut ym ja Kamil alko siivoomaan. Kello oli tässä vaiheessa jotain yks yöllä. Siivoamisen jälkeen Kamil katto kännykkäänsä ja siellä oli viesti Talelta. Puoltoista minuuttia puolen yön jälkeen saapunu. Siinä viestissä Tale ihmetteli, miksei Kamil siivonnu kylppäriä perjantaina, niinku oli sovittu. :D Siis painotan, minuutti ja kolmekymmentä sekuntia lauantain puolella. WHAT??!!

Muitakin esimerkkejä on, mutta aikasemmin en oo antanu niiden häiritä. Ihmiset on erilaisia ym. Kulttuurierot ym. Ja oon halunnu pitää hyvät välit Taleen. Ja pidin sitä mun kaverina. Ja sillai. Ja välit olikin hyvät, ennen Shitgate skandaalia.

Alusta asti on ollu selvää, että Tale haluaa siivota kylppärin todella usein. Ollaan siivottu se kerran viikossa, mikä on sen mielestä aivan liian vähän. Usein on myös käyny niin, että se on siivonnu sen ennen ku mä tai Kamil ollaan ehditty. Ollaan sit siivottu se seuraavalla viikolla. Luultiin Kamilin kanssa, että homma pelittää ihan hyvin. Mä tiedän kyllä, miltä tuntuu asua ihmisten kanssa, joilla on eri käsitys siivoamisesta ja erityisesti siitä, kuinka usein tulee siivota. Fakta on kuitenkin se, että sellasessa tilanteessa molemmat osapuolet joutuu tekemään kompromisseja. Ja te muistatte stereotypian saksalaisista ja kompromisseista? Nii-i :D

Pointti on nyt siis se, että minä ja Kamil ollaan siivottu kylppäri melkein aina omilla vuoroillamme, poikkeuksena kerrat, jolloin Tale on innoissaan ehtiny siivota sen ennen ku me ollaan ehditty tarttua luudan varteen.

No niin ja asiaa. Viime maanantaina tosiaan saavuttiin tukevassa humalassa huoneeseen Kamilin kanssa joskus neljän aikoihin aamuyöllä. Kamil ei voinu niin hyvin, ja päätti oksentaa. Mä ilmeisesti nauroin vieressä kylppärissä tai jotain. Mä myös tunsin pakottavaa tarvetta sylkeä, mutta harmikseni alkoholin takia sihti oli vähän hakusessa, joten pienehkö klimppi pamahti siihen vessanpöntön reunalle. Siihen posliinille. Kamilin oksennusta oli myös vähän siinä reunoilla. Koska kun mies oksentaa, voi tulla sotkua. Oksennusta ei kuitenkaan ollu lattialla. Homma meni siis aika siististi. Noh, Tale sitten pamahti kylppäriin ja alko huutamaan, kuinka v*tun likasta sakkia me ollaan ym. En muista tarkalleen. Oltiin vähän ihmeissämme. Kamilin kanssa sitten päätettiin yhteistuumin hieman siivota. Pyyhittiin pönttö ihan siihen tarkotetulla rätillä ja jollain supersiivousmyrkyllä. Lopputulos oli hyvä.

Seuraavana päivänä tuli tekstiviestiä Talelta. Hän kehoitti meitä siivoamaan kylppärin. Mä en edes kyenny vastaamaan, koska tosiaan, olin just laatannu ja olo oli todella heikko. Ilmeisesti Kamilkaan ei vastannu viestiin ja se jotenki unohtu. Ja siis me tosiaan siivottiin se edellisenä iltana. Joskus illalla Tale sitte pamahti meijän huoneeseen vihasena. Pahoiteltiin, ettei oltu vastattu viestiin, mutta kun oli vähän darraa päällä ja sillai. Ei ollu oikeesti helppo päivä. Tale sano vaan että aivan v*tun sama, kunhan kylppäri on siivottu parin tunnin päästä. Sanottiin jälleen kerran kohteliaasti, että kun tosiaan siivottiin se yöllä, niin sitä nyt ei oikeen tarvii siivotta uudestaan. Siivotaan sitten perjantaina. Tale vaati, että kylppäri siivotaan nyt. Siinä vaiheessa meitä alko jo vähän ärsyttämään, ja todettiin, että jos Tale haluaa, että se siivotaan, niin siitä vaan sitten siivoaa. Me ei sitä uudestaan siivota, varsinkaan kamalassa darrassa. Talen mielestä me oltiin paskasta sakkia, koska meijän jäljiltä kylppärissä on usein ”shit and puke all over the place”. Pyydettiin tarkennusta kyseiseen argumenttiin, koska oltiin ja ollaan edelleen molemmat erittäin varmoja, että meijän paska sekä oksennus on kyllä pysyny ja pysyy jatkossakin visusti pöntön reunojen sisäpuolella. Tale päätti vielä varmuuden vuoks haistattaa ja lähteä huoneesta paiskaten oven perässään. Pidettiin välikohtausta lähinnä huvittavana, eikä ajateltu, että kyseessä on vakava asia. Koska ihan oikeesti, käsi sydämellä, se kylppäri oli siisti. Siistimpi ku useimmat kylppärit, missä täällä ja Suomessa oon vieraillu.

Tän välikohtauksen jälkeen päätettiin Kamilin kanssa asettaa kylppäriin jostain syystä meijän huoneeseen maanantaiyönä kulkeutunu tulppaani tai joku vastaava kukka. Piristääksemme Talea. Se näytti oikeesti aika kivalta. Siis kukka.
Tale ei kuitenkaan tullu pyytämään anteeks käytöstään tai edes moikannu käytävällä kunnolla, joten mietittiin Kamilin kanssa miten voitaisiin piristää sitä. Sitten tovin brainstormattuamme meillä välähti. Vastaus oli Shitception. Mulla oli laatikossa pari sulkaacookieta, jotka Kamil sulatti, ja muotoili todella huolella ja ammattitaidolla kakkapökäleen näköseks.
Asetettiin pökäle todella härskisti istuimen reunalle, ja odotettiin.
Fiilis oli ku kalastaessa. Tarkemmin, onkiessa. Piti vaan odottaa, että jotain tapahtuu. Lopulta puolen yön aikoihin Tale koputti meijän oveen. Oltiin innoissamme. Jee. Hauska vitsi jne. Mut se oli vihanen. Mikä ei tietenkään ollu kivaa. Oletettiin, että se ois tykänny vitsistä, mutta ehei. Se kiroili paljon ja teki selväks, ettei pitäny meijän kujeesta. Me oltiin tyrmistyneitä, sekä samalla huvittuneita, koska, noh, olihan se nyt hauska temppu. Se lähti taas aika äkkiä, ovet paukkuen. Kamil kävi tietenkin hakemassa pökäleen pois, koska ei me nyt mulkkuja olla. :D

Viime perjantaina oli mun siivousvuoro. Käytiin pelaamassa racquet ballia Kamilin kanssa illalla, ja kun tultiin takas joskus kymmenen aikoihin, vessa oli siivottu. Hetken pohdittuani päätin mennä puhumaan Talelle, koska musta koko tilanne oli todella ikävä ja erittäin lapsellinen. Koputin sen oveen. Se ei avannu ovea, koska oli alasti, joten käytiin lyhyt keskustelu oven läpi. Vuoropuhelu meni kutakuinkin näin:

Mä: Kai sä tiedät, ettei sun ois tarvinnu tätä kylppäriä siivota, ku mä olin aikeissa siivota tän nyt racquet ballin jälkeen?
Se: Mua ei v*ttuukaan kiinnosta kuka sen siivoo, kunhan se siivotaan.
Mä: Okei. Mut pitäiskö meijän nyt puhua tästä tilanteesta, koska sua nyt selvästi ärsyttää joku asia?
Se: Ei. Mut mä en jaksa teijän paskapuheita. Jos te sanotte, että te aiotte siivota kylppärin, niin siivotkaa se ennen yheksää illalla. Se on raja.

Tajusin, ettei keskustelu johda mihinkään, joten naurahdin, että jaahas, sekö nyt on sitten virallinen raja. Käännyin ja lähin kohti omaa huonetta, mut sit ovi aukes, ja Tale seiso vihasena ovensuussa.

Se: Mikä v*ttu sun ongelma on?
Mä: Mulla ei oo mitään ongelmaa. Musta on vaan ikävä, jos tää siivoushomma tuottaa sulle noin paljon stressiä.
Se: Ei se tuota stressiä. Te vaan ootte niin perseestä. Te ootte niin likasia ja paskotte ja oksennatte joka puolelle. Täällä on paskaa, oksennusta ja sylkeä lattialla ja seinillä ja ”all over the place”. Ja aina suihkun jälkeen toi lattia on märkä. Ja teijän ovi on välillä auki, mikä v*tuttaa mua niin v*tusti. Ja aina ku käytte paskalla laitatte suihkun päälle ja sit suihkun lattia on märkä turhaan.

En edes muista mitä kaikkea muuta se siinä huus ja kiros. :D Mut siis tosiaan, yritin kertoa rauhallisesti, kuinka se on normaalia, että suihkun jälkeen lattia on vähän märkä. Ja kuinka meijän oven saranat on vähän paskana ja lukko reistailee, niin se ei aina mee itestään kiinni, ja huomaamatta jää vähän, about puol senttiä, auki. Ja että kuinka mekään ei nautita siitä että se jää auki, mutta ku ollaan totuttu siihen, että se menee automaattisesti kiinni, niin välillä se sit jää vahingossa auki. Ja että laitetaan se suihku päälle, koska ei haluta että se ja sen tyttöystävä kuulee rajuja kakkimisääniä esim kesken seksin, eli ihan niitä vaan ajatellaan.

Se ei suostunu edes kuuntelemaan. Se vaan hoki kuinka likasia me ollaan ja kuinka kylppärissä on ”shit and puke all over the place”. Ton lauseen kuulin varmaan viis kertaa. Kamil kerto myöhemmin nauraneensa kippurassa meijän huoneessa kuunnellessaan oven läpi meijän ”keskustelua”. :D Kuinka sen teki mieli rynnätä sisään ja ravistaa Talea, että se tulis järkiinsä. :D Mut onneks se ei tehny sitä, koska Tale oli pelottavan vihanen.

Mä ihan vilpittömästi yritin saada jotain tolkkua siihen tilanteeseen, koska tollanen vie vaan turhaa energiaa, mut en päässy pitkälle. Lopulta Tale päätti kertoa, kuinka perseestä suomalaiset ja puolalaiset on ihmisinä, ja kuinka se on ylpeä saksalainen, joka arvostaa siisteyttä. Ja kuinka se saa pillua joka päivä. Siis ihan oikeesti. Noi oli sen viimeset sanat, ennen ku se löi oven kiinni mun naaman edessä :D Ja miehellä on ikää 21.

Perjantain jälkeen en oo Taleen törmänny, enkä kyllä haluakaan. :D Päätettiin kutsua tätä tapahtumasarjaa Kamilin kanssa Shitgate skandaaliksi.

Kirjotin ton tekstin eilen illalla, mutten jaksanu tarkistaa sitä, joten luin sen nyt uudestaan. Ja hyvä niin, koska tänään tapahtu taas kerran hauska asia. Kamil kävi, noh, paskalla, jonka jälkeen Tale meni vessaan. Se huus, että Kamil siivoo vessa. Kamil vastas vaan, että perjantaina sitte, ja lisäks se on Mikan vuoro. Muutaman minuutin päästä Kamil sai viestin, jossa Tale kertoi, että Kamilin tulee siivota vessa hetimmiten, koska siellä on taas paskaa joka puolella. No Kamilhan siivosi. Tässä kuvat ennen ja jälkeen siivouksen. Kuten huomaatte, ero on valtaisa. :D

Että tollasen kaverin kanssa joudutaan periaatteessa asumaan... Onks toi kenties joku sairaus? :D Niin ja viime perjantain välikohtauksen jälkeen en kyllä aio siivota enää kertaakaan, perkele :D

Sori, teitä ei varmaan lainkaan kiinnosta tää, mutta mitäs luitte, oma moka. Musta tää on vaan niin huvittava juttu, että haluun vanhanakin miehenä tän muistaa.

Lopetan tän tekstin Kamilin sanoihin. "Ilmeisesti Tale (nimi siis muutettu) ei ole pelkästään nimi, vaan elämäntapa"

torstai 5. huhtikuuta 2012

Koris part II


Noniin, edellisestä tekstistä on vierähtäny aivan liikaa aikaa. Nyt sitä kuitenki tulee.

Tosiaan viime aikoina aika paljon esillä on ollu koris. Siis täällä. Ei varmaan siellä. Syy saattaa olla se, että voitettiin (monikon ensimmäinen persoona) koko paska. Kyllä! Kävi aikamoinen tuuri, että tulin tänne just nyt. Ollu ihan siistiä kokea tää huuma. Tänään mm taloustieteen tentissä oli monivalintakysymys liittyen korikseen :D Ollaankin vitsailtu mun kaverin Chrisin kanssa meijän tuuria, koska Chris taas oli Suomes vaihdossa viime keväänä ja koki jotain, mikä koettiin viimeks vuonna 95. Onnekkaita ollaan.

Lauantaina oli siis semifinaali, joka ei ollu niin tiukka matsi. Olin kattoo ekan puoliajan Chrisin luona ja toka puoliaika katottiin jossain random kämpässä. Ilmeisesti Chris tuns jonku joka asu siel. Emmä tiiä. Täällä sitä voi vaan kävellä kämppään sisään, eikä kukaan kiinnitä huomiota. Siis jos ovi on auki (bileet) :D Ja about joka kämpän ovet oli auki matsien aikana… Ku matsi loppu jengi flippas. Siis oikeesti. Tunnelma ulkona muistutti enemmän mellakkaa ku voitonjuhlaa. En oikeen ymmärrä. Jengi hyppi autojen (ei omien) katoilla, rikko liikennemerkkejä ja joku urpo mm poltti jonkun auton. WHAT??!!
Se ei ollu siistii. Jenkit… Eikä edelleenkään puolet sakista edes tiedä lajin sääntöjä :D Sosiaalinen paine. Täällä puhutaan kovasti individualismista ja muusta, mutta suurin osa ihmisistä on kyllä lampaita muiden lampaiden joukossa. Nojoo, eksyin aiheesta. Enkä mä oo tarpeeks fiksu oikeesti puhumaan tälläsistä. Eikä teitä kiinnosta. Lisäks sana individualismi alko nyt jo vituttaa :D Tuli mieleen Martinin sivistyssanalesoominen ;) Haha, kaikella rakkaudella. <3 On mulla vähän ikävä suakin.

Nojoo, maanantaina finaalin aikana ulkona kaduilla oli tuplasti enemmän mellakkapoliiseja ja kansalliskaartia ja tollasta sakkia. Ja ilmeisesti voitonjuhla suju rauhallisemmin. =) Päätin pitää matsin kunniaks cheattipäivän dietistä ja riipasta kännin.
Se tuntu hyvältä. Sipsiä, jätskiä, pepsiä ja roskaruokaa. Ai että. Ja viinaa. Ja kaljaa. Katottiin matsi Chrisin luona, missä olikin aika mukavasti sakkia. Tunnelma oli kova, ja matsi oli tiukka. Olin oikeesti vilpittömästi onnellinen voitosta, ja jopa huusin kannustushuutoja muiden mukana. On toi koriski ihan ok laji. Pakko myöntää. Tai ainaki mielenkiintosempaa ku hiihto. Tai en kyl tiiä sittenkään. Otan sanani takas. RIP Myllylä. Muistan, kuinka oltiin Rukalla perheen kanssa laskettelemassa ja kuinka olin maailman ylpein nimestäni. Kaima nappas 30 kilsan perinteisen kultamitalin Naganossa. Oi niitä aikoja. Mutsi ja faija, mä haluun mennä taas Rukalle. Teijän kanssa. Tai Thaimaaki käy. ;D Mut ihan ok laji. Koris siis. Matsin jälkeen lähettiin pyörimään kaduille. Meininki oli tosiaan parempi ku semifinaalin jälkeen ja törmäsinpä myös tuttuihin ihmisiin.
Olin kohtuu kännissä, joten en muista yksityiskohtia, mutta pyörittiin Kamilin kanssa ympäriinsä ja käytiin eri bileissä. Oli kivaa. Niinku kännissä on. :D Mut mitään spesiaalia ei tällä kertaa tapahtunu. Pahoitteluni siitä :D

Kaikkea pitää kokeilla kerran. Mun kroppa päätti, että tiistaina oli aika kokeilla ekaa kertaa, miltä darrassa laattaaminen tuntuu. Se ei tuntunu hyvältä.

Tässä vielä kuva Kamilista ja Chrisistä sytyttämässä jotain epämäärästä esinettä tuleen. Se tais olla kadulta löydetty tyyny. Ja kuva Kamilista kusella puskassa.

Lisäksi esimakua seuraavasta luvusta: