Mulla on vähän sekavat fiilikset takasinpaluusta.
On ihanaa tulla takasin Suomeen. Mä en tiedä onks mulla
koti-ikävä, mutta tiettyjä asioita on kyllä ikävä. Ystäviä erityisesti. Pitskua
(nyyh). Fifaa :D Mun omaa sänkyä, koska tää patja on aivan syvältä. Yksityisyyttä
(omaa huonetta). Ruokaa. Perhettäki ehkä vähän. Toimivaa julkista liikennettä. Mun
omaa konetta ja Logicia. Onhan noita… Tietenkin ruoho on aina vihreempää aidan
toisella puolella, mutta silti. On se kiva tulla takas kotiin.
Toisaalta taas tuntuu todella tyhmältä lähteä täältä. Jotenki
musta tuntuu, että vasta nyt mä oon päässy sisään tähän kulttuuriin ja vasta
nyt sitä on alkanu ymmärtämään, miten mun on hyvä elää täällä. En osaa
selittää. Just kun tuntuu siltä, että elämä alkaa rullaamaan, täytyy lähteä
pois. Tuntuu ku siitä ois muutama viikko kun tulin tänne. Ja samalla taas
tuntuu, että lähin Suomesta joku vuos sitte. :D Outoja fiiliksiä. Mulla ei tuu
ikävä Lexingtonia, mutta ihmisiä kylläkin. Erityisesti Kamilia. Vaikka se onkin
aika rasittava nörtti ja vaikka mitä muuta, on se silti ylivoimasesti mun paras
kaveri täällä. Hyvä puoli on tietenkin, että se asuu Puolassa, joten
yhteydenpito on helpompaa. Oon suunnitellukin, että kesällä voisin ehkä tehdä
pienen retken Puolaan moikkaamaan Jussia ja Kamilia sekä fiilistelemään
fudista. Saa nähä.
Nojoo, siinä oli fiiliksiä takasinpaluusta. Nyt muita
fiiliksiä ja juttuja ja jotain sekalaista.
+ Lähetään Kamilin kanssa parin viikon päästä itärannikolle.
Lennetään eka New Yorkiin ja hengaillaan siellä muutama päivä. Siitä sitten
Philadelphiaan, missä Kamililla on sukulaisia, joiden luona budjataan ilmaseks.
Philadelphiasta sitten onkin helppo matkustaa junalla tai autolla Washingtoniin
ja Atlantic cityyn (rulettiiiiii!!!!). Ja onhan Philadelphiassakin nähtävää ja
koettavaa. Rocky Balboa eli siellä. Todennäkösesti luvassa on mukavat viimeset
kymmenen päivää ennen kettumaista parinkymmenen tunnin lentoa Lexingtonista
Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tai lentoasemalle. Ihan sama. Sinne kuitenki.
Suomeen. Mukava myös vaihtaa maisemaa vähän isompiin kaupunkeihin. Tarkotan
tällä siis erityisesti New Yorkia. Parhaillaan pyritään löytämään isäntä/emäntä
kenen sohvalla voitaisiin surffata. Toivottavasti nappaa. Tai oikeestaan mä oon
pyrkiny löytämään, koska Kamil on tehny koulujuttuja. Koko viikonlopun. Koska
kun Kamilille sanotaan, että kirjota lyhyt raportti tästä ja tästä, Kamil tekee
eka taustatyötä päivän, eli 8 tuntia, ja sitten kirjottaa KAHDENTUHANNEN sanan
raportin. Muut kirottaa ehkä 300:n sanan raportin puolessa tunnissa. Ja kaikki saa saman
arvosanan, A:n. Nii… Mut on se oikeesti hyvä jätkä. :D Vähän vaan turhan
nörtti. Mut se osaa ryypätä, mikä on aina plussaa.
+ Sain kämpän. Tai siis mulla on kämppä, mihin muuttaa ku tuun takas. Oon siitä todella ilonen. Se ei oo vielä satavarmaa, mutta aika pirun varmaa, jos siis oikein käsitin. Ja mikä tärkeintä, kämppis osaa pelata Fifaa. Mitä muuta voi vaatia.
+ Kävin tossa hiljattain pyöräretkellä. Ajelin hiljaa ympäri
Lexingtonia ja tää on kyllä ihan nätti kaupunki. Otin vähän kuviakin. Niitä
ehkä myöhemmin, nyt en jaksa nousta sängyltä, että saisin iPhonen kytkettyä
tähän koneeseen. Mutta pointtina se, että aloin oikeesti tykkäämään tästä mestasta, ja myös pyöräilystä.
+ Pelasin Fifaa Chrisin kavereiden kanssa, ja voitin porukan
parhaan pelaajan. Tuntu hyvältä. Selkee matsi. 2-0. Sen jälkeen mua ei ookaan kutsuttu enää
pelaamaan… Kumma juttu.
- Californication loppu. Ja miten loppukin. Voi veljet. Se
on varmaan mun lempparisarja ikinä. Samaan aikaan mukavan pintaliitomeininkiä,
mutta samalla aika syvällisiä juttuja. Tai juttu. Se kuinka Hank on löytäny sen
oikean ja kuinka se aina sössii hommat ym ym ym.
- Kokeilin sellasta jalkatreeniä ku quad blast. Se oli
erittäin raskas setti. Muutaman tunnin tauon jälkeen Kamil vielä houkutteli mut
pelaamaan racquet ballia. Pelattiin 1,5 h kovalla sykkeellä. Seuraavan neljän
päivän aikana en pystyny kävelemään. Siis oikeesti. Pyöräily meni just just,
mutta kävellessä en pystyny koukistamaan mun jalkoja. Neljä päivää meni siis
sängyssä maatessa :D Mun reidet oli siis tulehtunu. Kivut oli myös aika kovia. Ei
ollu kivaa. Huomionarvoista on kuitenkin se, että voitin Kamilin vasemmalla
kädellä. Ja vielä aika selkeesti.
+/- Oon ollu nyt laihiksella jonku kuukauden ja hyvin se on
sujunu. Oon pikkuhiljaa päässy eroon alussa hankkimistani ”Jenkkikahvoista”. Ikävää
on kuitenki se, että välillä on kyllä pää vähän jumissa, kun ei tuu niin paljoa
syötyä ja treenejä on paljon. Tälläkin hetkellä vatsa kurnii, ja kohta pitäis
mennä tekemään vielä päivän toinen treeni…
Mulla oli mielessä vaikka kuinka paljon asioita, joita mun
piti listata, mutta nyt en muista enempää. Tälläsiä juttuja tällä kertaa. Ens
viikolla mennään poikien kanssa ryyppäämään vikaa kertaa. Haikeeta. Vikat all
you can drinkit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti