sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kohta oon jo Suomessa


Mulla on vähän sekavat fiilikset takasinpaluusta.

On ihanaa tulla takasin Suomeen. Mä en tiedä onks mulla koti-ikävä, mutta tiettyjä asioita on kyllä ikävä. Ystäviä erityisesti. Pitskua (nyyh). Fifaa :D Mun omaa sänkyä, koska tää patja on aivan syvältä. Yksityisyyttä (omaa huonetta). Ruokaa. Perhettäki ehkä vähän. Toimivaa julkista liikennettä. Mun omaa konetta ja Logicia. Onhan noita… Tietenkin ruoho on aina vihreempää aidan toisella puolella, mutta silti. On se kiva tulla takas kotiin.

Toisaalta taas tuntuu todella tyhmältä lähteä täältä. Jotenki musta tuntuu, että vasta nyt mä oon päässy sisään tähän kulttuuriin ja vasta nyt sitä on alkanu ymmärtämään, miten mun on hyvä elää täällä. En osaa selittää. Just kun tuntuu siltä, että elämä alkaa rullaamaan, täytyy lähteä pois. Tuntuu ku siitä ois muutama viikko kun tulin tänne. Ja samalla taas tuntuu, että lähin Suomesta joku vuos sitte. :D Outoja fiiliksiä. Mulla ei tuu ikävä Lexingtonia, mutta ihmisiä kylläkin. Erityisesti Kamilia. Vaikka se onkin aika rasittava nörtti ja vaikka mitä muuta, on se silti ylivoimasesti mun paras kaveri täällä. Hyvä puoli on tietenkin, että se asuu Puolassa, joten yhteydenpito on helpompaa. Oon suunnitellukin, että kesällä voisin ehkä tehdä pienen retken Puolaan moikkaamaan Jussia ja Kamilia sekä fiilistelemään fudista. Saa nähä.

Nojoo, siinä oli fiiliksiä takasinpaluusta. Nyt muita fiiliksiä ja juttuja ja jotain sekalaista.

+ Lähetään Kamilin kanssa parin viikon päästä itärannikolle. Lennetään eka New Yorkiin ja hengaillaan siellä muutama päivä. Siitä sitten Philadelphiaan, missä Kamililla on sukulaisia, joiden luona budjataan ilmaseks. Philadelphiasta sitten onkin helppo matkustaa junalla tai autolla Washingtoniin ja Atlantic cityyn (rulettiiiiii!!!!). Ja onhan Philadelphiassakin nähtävää ja koettavaa. Rocky Balboa eli siellä. Todennäkösesti luvassa on mukavat viimeset kymmenen päivää ennen kettumaista parinkymmenen tunnin lentoa Lexingtonista Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tai lentoasemalle. Ihan sama. Sinne kuitenki. Suomeen. Mukava myös vaihtaa maisemaa vähän isompiin kaupunkeihin. Tarkotan tällä siis erityisesti New Yorkia. Parhaillaan pyritään löytämään isäntä/emäntä kenen sohvalla voitaisiin surffata. Toivottavasti nappaa. Tai oikeestaan mä oon pyrkiny löytämään, koska Kamil on tehny koulujuttuja. Koko viikonlopun. Koska kun Kamilille sanotaan, että kirjota lyhyt raportti tästä ja tästä, Kamil tekee eka taustatyötä päivän, eli 8 tuntia, ja sitten kirjottaa KAHDENTUHANNEN sanan raportin. Muut kirottaa ehkä 300:n sanan raportin  puolessa tunnissa. Ja kaikki saa saman arvosanan, A:n. Nii… Mut on se oikeesti hyvä jätkä. :D Vähän vaan turhan nörtti. Mut se osaa ryypätä, mikä on aina plussaa.

+ Sain kämpän. Tai siis mulla on kämppä, mihin muuttaa ku tuun takas. Oon siitä todella ilonen. Se ei oo vielä satavarmaa, mutta aika pirun varmaa, jos siis oikein käsitin. Ja mikä tärkeintä, kämppis osaa pelata Fifaa. Mitä muuta voi vaatia.

+ Kävin tossa hiljattain pyöräretkellä. Ajelin hiljaa ympäri Lexingtonia ja tää on kyllä ihan nätti kaupunki. Otin vähän kuviakin. Niitä ehkä myöhemmin, nyt en jaksa nousta sängyltä, että saisin iPhonen kytkettyä tähän koneeseen. Mutta pointtina se, että aloin oikeesti tykkäämään tästä mestasta, ja myös pyöräilystä.

+ Pelasin Fifaa Chrisin kavereiden kanssa, ja voitin porukan parhaan pelaajan. Tuntu hyvältä. Selkee matsi. 2-0. Sen jälkeen mua ei ookaan kutsuttu enää pelaamaan… Kumma juttu.

- Californication loppu. Ja miten loppukin. Voi veljet. Se on varmaan mun lempparisarja ikinä. Samaan aikaan mukavan pintaliitomeininkiä, mutta samalla aika syvällisiä juttuja. Tai juttu. Se kuinka Hank on löytäny sen oikean ja kuinka se aina sössii hommat ym ym ym.

- Kokeilin sellasta jalkatreeniä ku quad blast. Se oli erittäin raskas setti. Muutaman tunnin tauon jälkeen Kamil vielä houkutteli mut pelaamaan racquet ballia. Pelattiin 1,5 h kovalla sykkeellä. Seuraavan neljän päivän aikana en pystyny kävelemään. Siis oikeesti. Pyöräily meni just just, mutta kävellessä en pystyny koukistamaan mun jalkoja. Neljä päivää meni siis sängyssä maatessa :D Mun reidet oli siis tulehtunu. Kivut oli myös aika kovia. Ei ollu kivaa. Huomionarvoista on kuitenkin se, että voitin Kamilin vasemmalla kädellä. Ja vielä aika selkeesti.

+/- Oon ollu nyt laihiksella jonku kuukauden ja hyvin se on sujunu. Oon pikkuhiljaa päässy eroon alussa hankkimistani ”Jenkkikahvoista”. Ikävää on kuitenki se, että välillä on kyllä pää vähän jumissa, kun ei tuu niin paljoa syötyä ja treenejä on paljon. Tälläkin hetkellä vatsa kurnii, ja kohta pitäis mennä tekemään vielä päivän toinen treeni…

Mulla oli mielessä vaikka kuinka paljon asioita, joita mun piti listata, mutta nyt en muista enempää. Tälläsiä juttuja tällä kertaa. Ens viikolla mennään poikien kanssa ryyppäämään vikaa kertaa. Haikeeta. Vikat all you can drinkit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti