Vaikea alottaa.
Oon ollu nyt kaverini sanoin täällä uppopaistetun kanan
luvatussa maassa (Lexingtonissa, Kentuckyssa) kohta neljän viikon ajan. Niin se
aika vaan rientää. Pyrin jatkossa päivittämään blogia vähintään kerran
viikossa, mutta saa nähä miten se onnistuu. Alotetaan alusta.
Saavuin tänne keskiviikkona 4.1.2012. Matkatavat ei. :D
Vaihto Lontoossa meni niin tiukille, ettei matkatavarat ehtineet mukaan
jatkolennolle, joten ekat pari päivää hengailin (ja haisin pahalta) ilman omia
kamoja ja vaatteita. Se ei ollu kivaa. Sain Lexingtonin lentokentältä onneks
jonkinlaisen survival packin, joka sisälsi tosi kämäsen dödön, hammasharja ja
–tahnan, kamman (wtf?) ja hiussprayn (WTF??). Ei siis saippuaa shampoosta
puhumattakaan. Mut hyvä että sentään hairspray oli, koska sehän on olennainen
osa selviytymistä ilman omia matkatavaroita.
Ekat päivät olin aivan pihalla jet lagin puskiessa päälle.
Viiden aikoihin iltapäivällä alko silmät painumaan kiinni, ja aamulla seiskan
aikoihin ponkasin ylös sängystä ihan itestään. Muutenkin vastaanotto täällä oli
todella heikko. Mulle lyötiin ekana iltana kartta käteen ja sanottiin good
luck. Ei avajaisbileitä, ei pahemmin tervetulotilaisuutta tai mitään vastaavaa.
Kukaan ei esitelly asuntolaa tai kampusta, eikä kukaan kertonu esim että mistä
saan ruokaa. Teki mieli palata kotiin. Kampuksen alueella ei mikään ruokapaikka
ollu auki, eikä kampuksella ollu ketään. Parin ekan päivän ajan vaan kävelin
ympäriinsä ja fiilistelin mahtavaa säätä, ja toivon, että jossain vaiheessa se
elämä alkaa. No siinä sitte ekan viikon aikana tänne saapui muitakin
vaihtareita ja lopulta myös amerikkalaiset opiskelutoverit, joten pikkuhiljaa
kampus ei enää tuntunu yhtään niin autiolta.
11 päivä alkoi koulu. Aluksi mulla oli aika paljon koulua,
mutta pudotin pari kurssia parin ekan viikon aikana, joten tällä hetkellä
koulua on aika sopivasti J. Ehtii tekemään vähän muutakin. Kontaktiopetusta
täällä ei oo hirveästi (mulla on yhteensä 15 tuntia koulua viikossa), mutta
luettavaa opetuksen ulkopuolella sitäkin enemmän. Perussääntö on että yhtä
tuntia luokassa kohden on opiskeltava kaks itsenäisesti. Valitsin tarkotuksella
kurssit, joissa on mahd vähän luettavaa, mutta esim mun kämppiksellä on joka
päivä 30-60 sivua artikkeleja luettavana. Eikä mitään ihan helppoa tekstiä. Ja
ne on useimmiten oikeesti pakko lukea. Sen lisäksi on kokeita ja pistareita
viikottain ja esseitä kirjotettavana. Tekemistä siis riittää, mutta hyvä puoli
on, että kaikesta saa aika helpolla hyviä arvosanoja. Esimerkkinä mainittakoon
meikäläisen eka koe Financial management in arts organizations -kurssilla.
Heräsin 10 minuuttia ennen kokeen alkua random sohvalta random kämpästä
semirandomin tytön vierestä, hirveässä krapulassa/kännissä (edellisenä iltana
mentiin kavereiden kanssa muutamalle all u can drink (10 dollaria,
WHAT!!!???!!) baariin, mutta kaikki varmaan ymmärtävät ettei se ihan muutamaan
jäänyt), juoksin ulos ja suoraan luokkaan. Mulla kävi tuuri, sillä kämppä,
josta heräsin, oli ihan kampuksen vieressä, ja ehdin kuin ehdinki kokeeseen.
Olin edellisenä iltana lukenu about 25 min kokeeseen, ja sain 79/100 pistettä.
Voisin todeta, että olosuhteet huomioon ottaen aika hyvä tulos! Siinä siis
esimerkki, jonka myötä hyvin eksyin aiheesta…
Ekat viikot on aika hyvin menny rytmiä etsiessä ja uusien
asioiden ja juttujen omaksumisessa. Nyt vihdoin tuntuu, että elämä alkaa
luistamaan. Tosin, tällä hetkellä oon kipeenä. Täällä asuntolassa riehuu joku
tauti ja kaikki on kipeenä. Prkl! Mutta ei voi mitään. Lopettelen tämän
päivityksen nyt, ettei tästä tuu liian pitkää. Seuraavat päivitykset teen
teemoittain, ja kun oon saanu kaikki olennaiset asiat käsiteltyä, voin vihdoin
siirtyä ”päiväkirjamodeen”. Tässä teemoja/juttuja/asioita/mitä näit nyt on,
mitä aion pohtia:
-Jenkit ihmisinä
-Vaihtarit
-Ruoka (vittu mitä paskaa)
-Asuntola
-Kampus
-Koulu/kurssit
-Ryyppääminen täällä
-Lexingon
Siinä jotain aiheita, mitä nyt heti tulee mieleen. Jos joku
teistä arvon lukijoista haluaa, että käsittelen jotain tiettyä teemaa, niin
ehdotuksia otetaan vastaan :D
Nyt kuitenkin meen syömään mun suitematen (kaveri kenen
kanssa jaan vessan) Danielin (saksalainen) tyttöystävän (nopea kaveri, löysi
ekana viikonloppuna itelleen naisen) tekemää lasagnea. Että sellasta. Jos
alottaminen oli vaikeaa, niin on kyllä myös lopettaminen. Niin paljon asioita,
joita haluaisin kertoa. Jotenkin vieläkin välillä vaikea uskoa, että oon
oikeesti täällä. Ja kahen viikon päästä on lähtö VEGASIIN!!! Niinku Lil Jon
sanois, WHAT???!!
Mika
Tässä vielä kuva kokisrekasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti