tiistai 31. tammikuuta 2012

Eka


Vaikea alottaa.

Oon ollu nyt kaverini sanoin täällä uppopaistetun kanan luvatussa maassa (Lexingtonissa, Kentuckyssa) kohta neljän viikon ajan. Niin se aika vaan rientää. Pyrin jatkossa päivittämään blogia vähintään kerran viikossa, mutta saa nähä miten se onnistuu. Alotetaan alusta.

Saavuin tänne keskiviikkona 4.1.2012. Matkatavat ei. :D Vaihto Lontoossa meni niin tiukille, ettei matkatavarat ehtineet mukaan jatkolennolle, joten ekat pari päivää hengailin (ja haisin pahalta) ilman omia kamoja ja vaatteita. Se ei ollu kivaa. Sain Lexingtonin lentokentältä onneks jonkinlaisen survival packin, joka sisälsi tosi kämäsen dödön, hammasharja ja –tahnan, kamman (wtf?) ja hiussprayn (WTF??). Ei siis saippuaa shampoosta puhumattakaan. Mut hyvä että sentään hairspray oli, koska sehän on olennainen osa selviytymistä ilman omia matkatavaroita.

Ekat päivät olin aivan pihalla jet lagin puskiessa päälle. Viiden aikoihin iltapäivällä alko silmät painumaan kiinni, ja aamulla seiskan aikoihin ponkasin ylös sängystä ihan itestään. Muutenkin vastaanotto täällä oli todella heikko. Mulle lyötiin ekana iltana kartta käteen ja sanottiin good luck. Ei avajaisbileitä, ei pahemmin tervetulotilaisuutta tai mitään vastaavaa. Kukaan ei esitelly asuntolaa tai kampusta, eikä kukaan kertonu esim että mistä saan ruokaa. Teki mieli palata kotiin. Kampuksen alueella ei mikään ruokapaikka ollu auki, eikä kampuksella ollu ketään. Parin ekan päivän ajan vaan kävelin ympäriinsä ja fiilistelin mahtavaa säätä, ja toivon, että jossain vaiheessa se elämä alkaa. No siinä sitte ekan viikon aikana tänne saapui muitakin vaihtareita ja lopulta myös amerikkalaiset opiskelutoverit, joten pikkuhiljaa kampus ei enää tuntunu yhtään niin autiolta.

11 päivä alkoi koulu. Aluksi mulla oli aika paljon koulua, mutta pudotin pari kurssia parin ekan viikon aikana, joten tällä hetkellä koulua on aika sopivasti J. Ehtii tekemään vähän muutakin. Kontaktiopetusta täällä ei oo hirveästi (mulla on yhteensä 15 tuntia koulua viikossa), mutta luettavaa opetuksen ulkopuolella sitäkin enemmän. Perussääntö on että yhtä tuntia luokassa kohden on opiskeltava kaks itsenäisesti. Valitsin tarkotuksella kurssit, joissa on mahd vähän luettavaa, mutta esim mun kämppiksellä on joka päivä 30-60 sivua artikkeleja luettavana. Eikä mitään ihan helppoa tekstiä. Ja ne on useimmiten oikeesti pakko lukea. Sen lisäksi on kokeita ja pistareita viikottain ja esseitä kirjotettavana. Tekemistä siis riittää, mutta hyvä puoli on, että kaikesta saa aika helpolla hyviä arvosanoja. Esimerkkinä mainittakoon meikäläisen eka koe Financial management in arts organizations -kurssilla. Heräsin 10 minuuttia ennen kokeen alkua random sohvalta random kämpästä semirandomin tytön vierestä, hirveässä krapulassa/kännissä (edellisenä iltana mentiin kavereiden kanssa muutamalle all u can drink (10 dollaria, WHAT!!!???!!) baariin, mutta kaikki varmaan ymmärtävät ettei se ihan muutamaan jäänyt), juoksin ulos ja suoraan luokkaan. Mulla kävi tuuri, sillä kämppä, josta heräsin, oli ihan kampuksen vieressä, ja ehdin kuin ehdinki kokeeseen. Olin edellisenä iltana lukenu about 25 min kokeeseen, ja sain 79/100 pistettä. Voisin todeta, että olosuhteet huomioon ottaen aika hyvä tulos! Siinä siis esimerkki, jonka myötä hyvin eksyin aiheesta…

Ekat viikot on aika hyvin menny rytmiä etsiessä ja uusien asioiden ja juttujen omaksumisessa. Nyt vihdoin tuntuu, että elämä alkaa luistamaan. Tosin, tällä hetkellä oon kipeenä. Täällä asuntolassa riehuu joku tauti ja kaikki on kipeenä. Prkl! Mutta ei voi mitään. Lopettelen tämän päivityksen nyt, ettei tästä tuu liian pitkää. Seuraavat päivitykset teen teemoittain, ja kun oon saanu kaikki olennaiset asiat käsiteltyä, voin vihdoin siirtyä ”päiväkirjamodeen”. Tässä teemoja/juttuja/asioita/mitä näit nyt on, mitä aion pohtia:

-Jenkit ihmisinä
-Vaihtarit
-Ruoka (vittu mitä paskaa)
-Asuntola
-Kampus
-Koulu/kurssit
-Ryyppääminen täällä
-Lexingon

Siinä jotain aiheita, mitä nyt heti tulee mieleen. Jos joku teistä arvon lukijoista haluaa, että käsittelen jotain tiettyä teemaa, niin ehdotuksia otetaan vastaan :D

Nyt kuitenkin meen syömään mun suitematen (kaveri kenen kanssa jaan vessan) Danielin (saksalainen) tyttöystävän (nopea kaveri, löysi ekana viikonloppuna itelleen naisen) tekemää lasagnea. Että sellasta. Jos alottaminen oli vaikeaa, niin on kyllä myös lopettaminen. Niin paljon asioita, joita haluaisin kertoa. Jotenkin vieläkin välillä vaikea uskoa, että oon oikeesti täällä. Ja kahen viikon päästä on lähtö VEGASIIN!!! Niinku Lil Jon sanois, WHAT???!!

Mika

Tässä vielä kuva kokisrekasta:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti