sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Vegas

Turhaan mä noita kuvia venasin, ei niistä oo mihinkään. :D Eikä oo Bilalistakaan. Sillä oli kamera koko ajan mukana, mut sillä ei oo piuhaa, millä se sais kuvat koneelle. URPO. Mut tässä tarina Vegasista. Mä en voi kertoa kaikkea, koska sovittiin, että osa jutuista jätetään Vegasiin.

Reissussa mukana oli siis Kamil, Bilal, Daniel ja Lauren

Alotettiin reissu (lämpimällä ja halvalla) oluella dormissa. Tietenkin. Tai minä ja Kamil alotettiin, muille ei maistunu. Taksilla lentokentälle.


Kävi ilmi, että lento on pari tuntia myöhässä. Jatkettiin (kalliin) oluen tiputtelua ja syötiin (kalliit) subit.

Lentokone oli epämiellyttävin, mihin oon koskaan törmänny. Penkkejä ei voinu säätää, ja ne oli niin pystyssä ku vaan penkki voi olla ilman että henkilö, joka penkissä istuu, kaatuu eteenpäin. Penkit oli myös kovia. Ja jalkatilaa ei ollu. Edes mulla, saati sitte pidemmillä sälleillä.

Laskeuduttiin Vegasiin joskus seiskan jälkeen. Tunnelma oli sekava ja nälkänen. Sekä odottava. Kukaan ei tienny, mitä tulee tapahtumaan ja koko kaupunki valoineen näytti hämmentävältä, kun ajettiin taksilla hotellille. Tässä vaiheessa uhkapeliriippuvainen Bilal oli ehtiny jo hävitä rahaa ensimmäiseen vastaan tulleeseen pelikoneeseen lentokentällä.

Suunnitelma hotellille päästyämme oli selvä: eka ruokaa, sit viinaa. Ruoka syötiin missäs muuallakaan ku mäkissä. Tässä vaiheessa ounastelin, että Vegas saattaa olla kallis paikka. Viina haettiin lähimmästä sekatavarakaupasta. Tässä vaiheessa oli erittäin selvää, että Vegas on kallis paikka. 200 gramman sipsipussi makso 4,5 dollaria. Viina oli keskimäärin 50 % kalliimpaa ku Lexingtonissa. Nojoo, minkäs sille mahtaa.

Kassit (siis muovikassit, daa) täynnä kaljaa ja viinaa paukittiin takas hotellille lepäämään hetkeks ja valmistautumaan iltaan. Niin joo, tässä vaiheessa myös tajuttiin, että vaikka me oltiin varattu huone kolmelle, sänkyjä oli ainoastaan kaks. Suoritettiin arvonta, jonka mä voitin. Sain siis nukkua ekan yön yksin Bilalin ja Kamilin lusikoidessa kahestaan 120 senttisessä sängyssä. Olin ilonen.

Joskus 11 aikoihin lähettiin liikkeelle. Mulla ja Bilalilla oli suunnitelma selvä. Kävellään Stripiä (pääkatua) pitkin ja etitään strippiklubi, koska se on paikka, missä on pakko vierailla, jos Vegasissa käy. Piste. Noh, asia ei ollu aivan niin yksinkertanen. Lauren oli päättäny pukea päälleen todella minimaalisen mekon, joten kävely ei tullut kuuloonkaan. Ulkona nimittäin oli aika kylmä. Perse meinas revetä. Siinä sitte tapeltiin ja keskusteltiin puol tuntia mihin mennään. Lopulta otettiin taksi johonki klubille. Vetovastuussa olivat Daniel ja Lauren. Klubit sijaitsee Vegasissa kasinoiden sisällä ja kasinot on isoja, joten ku noustiin taksista Miragen edessä ja mentiin sisään kasinoon, meillä ei ollu mitään aavistusta minne mennä. Etittiin klubia joku 20 minuuttia, ja ku lopulta löydettiin se, kävi ilmi että se on auki vaan viikonloppusin. Hyvin hoidettu tiimi DanieljaLauren. Perse oli taas/edelleen repeämispisteessä. Kyseltiin ympäriinsä ja lopulta meijät neuvottiin viereiseen kasinoon. Sieltä löydettiin klubi, johon päästiin sisään ilmaseks. Meininki klubilla oli suoraan sanottuna aika huono, ja drinkit makso 17 dollaria. Miesten rooli klubilla oli olla rikkaista ja naisten rooli oli olla kauniita ja etsiä itelleen elättäjä. Nautittiin yhet drinkit ja lähettiin menee. Ulkona sitte Lauren halus ottaa taksin, mutta mä, Bilal ja Kamil lähettiin vaan kävelemään takas kohti Stripiä. Sanottiin että ottakaa vaan taksi, me etitään strippiklubi. Noh, se ei ollu niin helppoa. Tässä vaiheessa kello oli jo tosi yö ja meininki ei ollu hirveen korkeella. Lopulta, en edes muista miten, päädyttiin taksiin, joka suostu ajamaan meijät strippiklubille ilmaseks, koska käytäntö on, et klubit maksaa taksit asiakkaille. Matkalla haettiin kaljaa kaupasta ja vedettiin vartissa kännit taksissa. Tähän väliin mahtu myös mukavat Kamilin debitkortin ja Bilalin kännykän etsimistalkoot. Lopulta kävi ilmi, että kortti ja kännykkä on turvallisesti hotellilla.

Noh, strippiklubi on nyt koettu. Uudestaan en mene. Mitä sisällä tapahtu, on yks niistä asioista, joista sovittiin ettei puhuta. Lähtö klubilta tapahtui kuitenki erittäinkin mielenkiintoisella tavalla. Olin just pesemässä käsiä, kun Kamil pamahtaa sisään hengästyneenä ja sanoo, vapaasti suomennettuna: ”Mika, nyt lähetään ja äkkiä. Kävele nopeesti ulko-ovelle, äläkä välitä, mitä matkalla tapahtuu. Jos ulkona tapahtuu jotain, juokse karkuun.” No mitä tohon sitten sanois. Totesin, että on paras totella. Ei siinä onneks mitään suurempaa draamaa ollu. Kaikki meni ihan hyvin.

Strippiklubin ulkopuolella pohdittiin tilannetta.

Kello oli kolme, me oltiin jossain kaukana hotellista ja Stripistä, rahaa oli palanu illan aikana aivan liikaa, ja oltiin väsyneitä ja kärttysiä. Looginen vaihtoehto tossa tilanteessa taksin sijaan oli siis tietenkin kävellä hotellille. Seikkailtiin jossain junaradalla ja kiipeiltiin aitojen yli. Älkää edes kysykö. Päästiin hotellille joskus neljän jälkeen ja sammuttiin saman tien. Erittäin pettyneinä.

Aamulla heräsin ennen muita. Aloin laatimaan suunnitelmaa, jotta edellisillan tapahtumilta vältyttäis. Kamil ja Bilal oli jotenki todella hitaita, joten menin vetää kunnon buffetmätöt Laurenin ja Danielin kanssa. Niiden ilta oli menny ihan yhtä reisille, mikä oli tietenkin mukava kuulla :D Buffetin jälkeen haettiin lisää kaljaa viinakaupasta.

Täytettiin kylpyamme jäillä ja reilulla 40:llä oluella. Mmm. Kattokaa nyt! Ai että.

Sit lähettiin koko porukka kävelemään ympäri Vegasia.

Se oli mukavaa. Aurinko paisto ja oli todella lämmin. Kaikki oli isoa ja hienoa.


Kun oltiin pällistelty tarpeeks päätettiin mennä sisään kasinoon. Caesars Palaceen. Bilal suuntasi tietenki suoraan rulettipöytään Kamil seuranaan, kun taas mä, Lauren ja Daniel päätettiin vähän kierrellä ympäriinsä.

Kuten aikasemmin sanoin, kasinot on isoja. Todella isoja. Periaatteessa Vegasissa vois lomailla viikon poistumatta kertaakaan ulkoilmaan. Saman katon alla voi nukkua, syödä, juoda, juhlia, uhkapelata ja shoppailla. Lopulta pitkän kävelylenkin jälkeen palattiin Bilalin ja Kamilin luo. Munkin oli vihdoin aika alottaa uhkapelaaminen. Tässä vaiheessa pariskunta päätti siirtyä takasin hotellihuoneeseensa. Olin pienessä sievässä kun istuin rulettipöydän ääreen, ja kun poistun siitä parin tunnin kuluttua, olin aika päissäni. Ja rikkaampi. Hommahan toimii Vegasissa nimittäin niin, että kaikille, jotka pelaa uhkapelejä kasinossa, tarjotaan juomat ilmaseks. Mähän otin siitä kaiken irti. Panostin minimipanoksen ehkä joka viidenteen kierrokseen ja muun ajan nautin tunnelmasta, ja erityisesti ilmasista ja herkullisista drinkeistä. Se oli elämää. Mulla oli mun rahat dollarin chippeinä ja yhessä vaiheessa mulla oli reilu sata chippiä mun edessä. Aika hyvin ottaen huomioon, että sijotin kakskymppiä. Tunsin itteni menestyjäks, ku muodostin erilaisia kasoja mun pelimerkeistä ja vinkkailin tarjoilijaa tuomaan uuden gin tonicin pöytään. Ai että… Hienoja hetkiä. Lopulta, ku kello läheni kuutta, päätettiin mennä kattomaan Bellagion kuuluisa vesishow. Kyl te tiedätte sen. Noh, miten tän nyt sanois, olihan siinä, vettä. Ja sitä suihkus ihan hienosti musiikin tahdissa. Et ei harmita että näin, mut ei se nyt kovin mieleenpainuva elämyskään ollu. Tosin yöllä se oli huomattavasti hienompi, mutta kohtuu laimee setti kuitenki.

Vesishown jälkeen siirryttiin hotelliin lepäämään ja valmistautumaan iltaan. Illasta ei oikeestaan mitään erikoista kerrottavaa oo. Mentiin yhen kasinon katolla olevaan baariin ja räpsittiin kuvia.

Drinkit makso 13 dollaria, joten siellä ei paria tuntia pidempään viihdytty. Joskus kahen aikoihin mä ja Bilal siirryttiin takas hotellille nukkumaan, koska olin yksinkertasesti aivan puhki. Olinhan kuitenki tissutellu koko päivän. Kamil, Daniel ja Lauren jatko Venetian kasinon klubille, tai se oli niiden suunnitelma. Sisäänpääsy kuitenki evättiin, koska Lauren oli liian kännissä. Haha :D

Torstai oli kaiken kaikkiaan erittäin mukava päivä, joten ku perjantaina heräsin pariskunnan huoneesta pöllityn patjan päältä meijän huoneen lattialta, mua ei vituttanu lainkaan, toisin ku ekan illan jälkeen. Perjantaipäivä pyörittiin Circus Circus kasinossa, joka oli meijän hotellia (Riviera) vastapäätä. Joskus viiden aikoihin lähettiin Bilalin kanssa kattomaan showta, johon oltiin ostettu liput. Kamil tuli meijän seuraks venaamaan shown alkua.

Koska oltiin ostettu halvimmat liput, jouduttiin menemään paikan päälle reilua tuntia aikasemmin, mutta tunti kulu mukavasti Budweiseria litkiessä. Show oli nimeltään V – Variety. Se oli hyvä. En muista millon viimeks oon nauranu niin paljoa. Siinä oli vähän kaikkea, akrobatiaa, sirkustaidetta ja taikomista, mut pääosin komiikkaa ja rutkasti erilaisten esineiden heittelyä. Tsekatkaa youtubesta Wally Eastwood, hauska kaveri. Soitti pianoa mm aika erikoisella tavalla.

Shown jälkeen vedettiin burgerit ja siirryttiin Planet Hollywoodin kasinoon. Voi veljet. Se oli mukavaa. Istuttiin taas rulettipöytään ja taas kerran mulle maksettiin siitä että join rutkasti gin toniceja. Käsittämätöntä. Erityisen mukavaa Planet Hollywoodissa oli tunnelma, ja miten tän nyt sanois, naiset. Koska niitä riitti. Jakajina toimi pelkästään naisia, jotka kaikki oli pukeutunu puristavan näkösiin, mutta samaan aikaan paljastaviin korsetteihin. Eikä nyt puhuta rumista tai pienipovisista naisista. Sama homma tarjoilijoiden kanssa. Niin joo, ja pöytien vieressä vähäpukeiset naiset harrasti niin kutsuttua tankotanssia. Fiilis oli muutenki erilainen ku muissa kasinoissa. Siellä jengi oli bilettämässä, kun taas muissa kasinoissa jengi harrasti uhkapelejä sivistyneesti. Siinä ois kyllä viihtyny pidempäänkin, mut jostain syystä Kamil oli sitä mieltä, että meijän täytyy käydä Venetianissa… No sinne siis.

Se oli ihan makee paikka, sisälle oli siis rakennettu Venetsia. Kanaalit ja veneet ja kaikki.

Siellä oli myös happibaari. Pakkohan sitä oli kokeilla. Hengitin siis puhdasta happea puolen tunnin ajan ja sain samalla niska- ja hartiahierontaa.

Puolen tunnin jälkeen tunsin oloni kovin kevyeks ja onnelliseks. Se ei sinänsä ollu hyvä asia, koska puolta tuntia myöhemmin olin hävinny 60 dollaria alakerrassa olevan kasinon rulettipöydässä. Noh, olinpahan juonu pari ilmasta vodka-red bullia. Venetianin kasino ei ollu lähellekään yhtä mukava paikka ku Planet Hollywood, joten siirryttin takas sinne. Loppuilta meni vähän puihin rahanpuutteen takia, joten päädyttiin juomaan rommia istuen katukivetyksellä. Mut oli seki ihan kivaa. Klubeille sisäänpääsy oli niin kallista, eikä kukaan meistä oikeestaan viihdy klubeilla, ja drinkit oli kalliita, eikä kellään ollu rahaa rulettiin ym ym ym. Perjantai vietettiin siis poikien kesken, ilman Danielia ja Laurenia.

Joudun nyt skippaamaan neljä seuraavaa tuntia, erinäisistä syistä.

Meijän lento lähti aamukasilta, joten mentiin lentokentälle samoilla silmillä, sama känni päällä. Homman nimi oli kuitenkin se, että lentokone oli paskana, eikä ollu tietoa saadaanko se korjattua. Viiden tunnin odottelun jälkeen kävi ilmi, että lennetään takasin toisella koneella, mutta että kaikki ei mahu koneeseen. :D Mulle on vähän epäselvää vieläkin, millä perusteella valittiin, ketkä ei koneeseen pääse, koska vapaaehtosia ei ollu tarpeeks, mut pääasia on, että me mahduttiin koneeseen.

Tässä kuvia lentokentältä.


Tiivistettynä sekava ja erittäin kokemusrikas reissu. Ja raskas. Lauantaina ku pääsin omaan sänkyyn olin kuollu. Opin paljoa uusia (ei välttämättä niinkään hyviä) puolia matkakumppaneistani ja meijän välit sekä tiivisty että rakoili reissun aikana. Mä varmasti kirjotan viel joskus myöhemmin Vegasista, kun muistan jotain olennaista...

Seuraavalla kerralla tiedän enemmän, ja ymmärrän piilopullon tärkeyden, jos klubille mielin. Myös ilmasten sisäänpääsyjen haaliminen on tärkeetä, jos siis klubille haluaa. Voi tosin olla, että seuraavalla kerralla vietän aikani ainoastaan rulettipöydän ääressä. Ja seuraava kertahan tulee toivottavasti pian :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti