Turhaan mä noita kuvia venasin, ei niistä oo mihinkään. :D
Eikä oo Bilalistakaan. Sillä oli kamera koko ajan mukana, mut sillä ei oo
piuhaa, millä se sais kuvat koneelle. URPO. Mut tässä tarina Vegasista. Mä en
voi kertoa kaikkea, koska sovittiin, että osa jutuista jätetään Vegasiin.
Reissussa mukana oli siis Kamil, Bilal, Daniel ja Lauren
Alotettiin reissu (lämpimällä ja halvalla) oluella dormissa.
Tietenkin. Tai minä ja Kamil alotettiin, muille ei maistunu. Taksilla
lentokentälle.
Kävi ilmi, että lento on pari tuntia myöhässä. Jatkettiin
(kalliin) oluen tiputtelua ja syötiin (kalliit) subit.
Lentokone oli
epämiellyttävin, mihin oon koskaan törmänny. Penkkejä ei voinu säätää, ja ne
oli niin pystyssä ku vaan penkki voi olla ilman että henkilö, joka penkissä istuu,
kaatuu eteenpäin. Penkit oli myös kovia. Ja jalkatilaa ei ollu. Edes mulla, saati
sitte pidemmillä sälleillä.
Laskeuduttiin Vegasiin joskus seiskan jälkeen. Tunnelma oli
sekava ja nälkänen. Sekä odottava. Kukaan ei tienny, mitä tulee tapahtumaan ja
koko kaupunki valoineen näytti hämmentävältä, kun ajettiin taksilla hotellille.
Tässä vaiheessa uhkapeliriippuvainen Bilal oli ehtiny jo hävitä rahaa
ensimmäiseen vastaan tulleeseen pelikoneeseen lentokentällä.
Suunnitelma
hotellille päästyämme oli selvä: eka ruokaa, sit viinaa. Ruoka syötiin missäs
muuallakaan ku mäkissä. Tässä vaiheessa ounastelin, että Vegas saattaa olla
kallis paikka. Viina haettiin lähimmästä sekatavarakaupasta. Tässä vaiheessa
oli erittäin selvää, että Vegas on kallis paikka. 200 gramman sipsipussi
makso 4,5 dollaria. Viina oli keskimäärin 50 % kalliimpaa ku Lexingtonissa. Nojoo,
minkäs sille mahtaa.
Kassit (siis muovikassit, daa) täynnä kaljaa ja viinaa
paukittiin takas hotellille lepäämään hetkeks ja valmistautumaan iltaan. Niin
joo, tässä vaiheessa myös tajuttiin, että vaikka me oltiin varattu huone
kolmelle, sänkyjä oli ainoastaan kaks. Suoritettiin arvonta, jonka mä voitin.
Sain siis nukkua ekan yön yksin Bilalin ja Kamilin lusikoidessa kahestaan 120
senttisessä sängyssä. Olin ilonen.
Joskus 11 aikoihin lähettiin liikkeelle. Mulla ja Bilalilla
oli suunnitelma selvä. Kävellään Stripiä (pääkatua) pitkin ja etitään
strippiklubi, koska se on paikka, missä on pakko vierailla, jos Vegasissa käy.
Piste. Noh, asia ei ollu aivan niin yksinkertanen. Lauren oli päättäny pukea
päälleen todella minimaalisen mekon, joten kävely ei tullut kuuloonkaan. Ulkona
nimittäin oli aika kylmä. Perse meinas revetä. Siinä sitte tapeltiin ja
keskusteltiin puol tuntia mihin mennään. Lopulta otettiin taksi johonki
klubille. Vetovastuussa olivat Daniel ja Lauren. Klubit sijaitsee Vegasissa
kasinoiden sisällä ja kasinot on isoja, joten ku noustiin taksista Miragen
edessä ja mentiin sisään kasinoon, meillä ei ollu mitään aavistusta minne
mennä. Etittiin klubia joku 20 minuuttia, ja ku lopulta löydettiin se, kävi
ilmi että se on auki vaan viikonloppusin. Hyvin hoidettu tiimi DanieljaLauren. Perse
oli taas/edelleen repeämispisteessä. Kyseltiin ympäriinsä ja lopulta meijät
neuvottiin viereiseen kasinoon. Sieltä löydettiin klubi, johon päästiin sisään
ilmaseks. Meininki klubilla oli suoraan sanottuna aika huono, ja drinkit
makso 17 dollaria. Miesten rooli klubilla oli olla rikkaista ja naisten rooli oli olla kauniita ja etsiä itelleen elättäjä. Nautittiin yhet drinkit ja lähettiin menee. Ulkona sitte Lauren halus ottaa taksin, mutta mä, Bilal ja Kamil lähettiin vaan kävelemään takas
kohti Stripiä. Sanottiin että ottakaa vaan taksi, me etitään strippiklubi. Noh,
se ei ollu niin helppoa. Tässä vaiheessa kello oli jo tosi yö ja meininki ei
ollu hirveen korkeella. Lopulta, en edes muista miten, päädyttiin taksiin, joka
suostu ajamaan meijät strippiklubille ilmaseks, koska käytäntö on, et klubit
maksaa taksit asiakkaille. Matkalla haettiin kaljaa kaupasta ja vedettiin
vartissa kännit taksissa. Tähän väliin mahtu myös mukavat Kamilin debitkortin ja Bilalin
kännykän etsimistalkoot. Lopulta kävi ilmi, että kortti ja kännykkä on
turvallisesti hotellilla.
Noh, strippiklubi on nyt koettu. Uudestaan en mene. Mitä
sisällä tapahtu, on yks niistä asioista, joista sovittiin ettei puhuta. Lähtö
klubilta tapahtui kuitenki erittäinkin mielenkiintoisella tavalla. Olin just pesemässä
käsiä, kun Kamil pamahtaa sisään hengästyneenä ja sanoo, vapaasti suomennettuna:
”Mika, nyt lähetään ja äkkiä. Kävele nopeesti ulko-ovelle, äläkä välitä, mitä
matkalla tapahtuu. Jos ulkona tapahtuu jotain, juokse karkuun.” No mitä tohon
sitten sanois. Totesin, että on paras totella. Ei siinä onneks mitään suurempaa
draamaa ollu. Kaikki meni ihan hyvin.
Strippiklubin ulkopuolella pohdittiin tilannetta.
Kello
oli kolme, me oltiin jossain kaukana hotellista ja Stripistä, rahaa oli palanu
illan aikana aivan liikaa, ja oltiin väsyneitä ja kärttysiä. Looginen
vaihtoehto tossa tilanteessa taksin sijaan oli siis tietenkin kävellä
hotellille. Seikkailtiin jossain junaradalla ja kiipeiltiin aitojen yli. Älkää
edes kysykö. Päästiin hotellille joskus neljän jälkeen ja sammuttiin saman
tien. Erittäin pettyneinä.
Aamulla heräsin ennen muita. Aloin laatimaan suunnitelmaa,
jotta edellisillan tapahtumilta vältyttäis. Kamil ja Bilal oli jotenki todella
hitaita, joten menin vetää kunnon buffetmätöt Laurenin ja Danielin kanssa. Niiden
ilta oli menny ihan yhtä reisille, mikä oli tietenkin mukava kuulla :D Buffetin
jälkeen haettiin lisää kaljaa viinakaupasta.
Täytettiin kylpyamme jäillä
ja reilulla 40:llä oluella. Mmm. Kattokaa nyt! Ai että.
Sit lähettiin koko
porukka kävelemään ympäri Vegasia.
Se oli mukavaa. Aurinko paisto ja oli todella lämmin. Kaikki
oli isoa ja hienoa.
Kun oltiin pällistelty tarpeeks päätettiin mennä sisään
kasinoon. Caesars Palaceen. Bilal suuntasi tietenki suoraan rulettipöytään Kamil
seuranaan, kun taas mä, Lauren ja Daniel päätettiin vähän kierrellä ympäriinsä.
Kuten aikasemmin sanoin, kasinot on isoja. Todella isoja.
Periaatteessa Vegasissa vois lomailla viikon poistumatta kertaakaan ulkoilmaan.
Saman katon alla voi nukkua, syödä, juoda, juhlia, uhkapelata ja shoppailla. Lopulta
pitkän kävelylenkin jälkeen palattiin Bilalin ja Kamilin luo. Munkin oli vihdoin
aika alottaa uhkapelaaminen. Tässä vaiheessa pariskunta päätti siirtyä takasin
hotellihuoneeseensa. Olin pienessä sievässä kun istuin rulettipöydän ääreen, ja
kun poistun siitä parin tunnin kuluttua, olin aika päissäni. Ja rikkaampi. Hommahan
toimii Vegasissa nimittäin niin, että kaikille, jotka pelaa uhkapelejä
kasinossa, tarjotaan juomat ilmaseks. Mähän otin siitä kaiken irti. Panostin
minimipanoksen ehkä joka viidenteen kierrokseen ja muun ajan nautin
tunnelmasta, ja erityisesti ilmasista ja herkullisista drinkeistä.
Se oli elämää. Mulla oli mun rahat dollarin chippeinä ja yhessä vaiheessa mulla
oli reilu sata chippiä mun edessä. Aika hyvin ottaen huomioon, että sijotin
kakskymppiä. Tunsin itteni menestyjäks, ku muodostin erilaisia kasoja mun
pelimerkeistä ja vinkkailin tarjoilijaa tuomaan uuden gin tonicin
pöytään.
Ai että… Hienoja hetkiä. Lopulta, ku kello läheni kuutta, päätettiin mennä
kattomaan Bellagion kuuluisa vesishow. Kyl te tiedätte sen. Noh, miten tän nyt
sanois, olihan siinä, vettä. Ja sitä suihkus ihan hienosti musiikin tahdissa. Et
ei harmita että näin, mut ei se nyt kovin mieleenpainuva elämyskään ollu. Tosin
yöllä se oli huomattavasti hienompi, mutta kohtuu laimee setti kuitenki.
Vesishown jälkeen siirryttiin hotelliin lepäämään ja
valmistautumaan iltaan. Illasta ei oikeestaan mitään erikoista kerrottavaa oo.
Mentiin yhen kasinon katolla olevaan baariin ja räpsittiin kuvia.
Drinkit
makso 13 dollaria, joten siellä ei paria tuntia pidempään viihdytty. Joskus
kahen aikoihin mä ja Bilal siirryttiin takas hotellille nukkumaan, koska olin
yksinkertasesti aivan puhki. Olinhan kuitenki tissutellu koko päivän. Kamil, Daniel ja Lauren jatko Venetian kasinon klubille, tai se oli niiden suunnitelma.
Sisäänpääsy kuitenki evättiin, koska Lauren oli liian kännissä. Haha :D
Torstai oli kaiken kaikkiaan erittäin mukava päivä, joten ku
perjantaina heräsin pariskunnan huoneesta pöllityn patjan päältä meijän huoneen
lattialta, mua ei vituttanu lainkaan, toisin ku ekan illan jälkeen. Perjantaipäivä
pyörittiin Circus Circus kasinossa, joka oli meijän hotellia (Riviera)
vastapäätä. Joskus viiden aikoihin lähettiin Bilalin kanssa kattomaan showta,
johon oltiin ostettu liput. Kamil tuli meijän seuraks venaamaan shown alkua.
Koska oltiin ostettu halvimmat liput, jouduttiin menemään paikan päälle
reilua tuntia aikasemmin, mutta tunti kulu mukavasti Budweiseria litkiessä. Show
oli nimeltään V – Variety. Se oli hyvä. En muista millon viimeks oon nauranu
niin paljoa. Siinä oli vähän kaikkea, akrobatiaa, sirkustaidetta ja taikomista,
mut pääosin komiikkaa ja rutkasti erilaisten esineiden heittelyä. Tsekatkaa
youtubesta Wally Eastwood, hauska kaveri. Soitti pianoa mm aika erikoisella
tavalla.
Shown jälkeen vedettiin burgerit ja siirryttiin Planet
Hollywoodin kasinoon. Voi veljet. Se oli mukavaa. Istuttiin taas rulettipöytään
ja taas kerran mulle maksettiin siitä että join rutkasti gin toniceja.
Käsittämätöntä. Erityisen mukavaa Planet Hollywoodissa oli tunnelma, ja miten
tän nyt sanois, naiset. Koska niitä riitti. Jakajina toimi pelkästään naisia,
jotka kaikki oli pukeutunu puristavan näkösiin, mutta samaan
aikaan paljastaviin korsetteihin. Eikä nyt puhuta rumista tai pienipovisista
naisista. Sama homma tarjoilijoiden kanssa. Niin joo, ja pöytien vieressä
vähäpukeiset naiset harrasti niin kutsuttua tankotanssia. Fiilis oli muutenki erilainen ku muissa kasinoissa. Siellä jengi oli bilettämässä, kun taas muissa kasinoissa jengi harrasti uhkapelejä sivistyneesti.
Siinä ois kyllä viihtyny pidempäänkin, mut jostain syystä Kamil oli sitä mieltä,
että meijän täytyy käydä Venetianissa… No sinne siis.
Se oli ihan makee paikka, sisälle oli siis rakennettu
Venetsia. Kanaalit ja veneet ja kaikki.
Siellä oli myös happibaari. Pakkohan
sitä oli kokeilla. Hengitin siis puhdasta happea puolen tunnin ajan ja sain
samalla niska- ja hartiahierontaa.
Puolen tunnin jälkeen tunsin oloni
kovin kevyeks ja onnelliseks. Se ei sinänsä ollu hyvä asia, koska puolta tuntia
myöhemmin olin hävinny 60 dollaria alakerrassa olevan kasinon rulettipöydässä.
Noh, olinpahan juonu pari ilmasta vodka-red bullia. Venetianin kasino ei ollu
lähellekään yhtä mukava paikka ku Planet Hollywood, joten siirryttin takas
sinne. Loppuilta meni vähän puihin rahanpuutteen takia, joten päädyttiin
juomaan rommia istuen katukivetyksellä. Mut oli seki ihan kivaa. Klubeille
sisäänpääsy oli niin kallista, eikä kukaan meistä oikeestaan viihdy klubeilla,
ja drinkit oli kalliita, eikä kellään ollu rahaa rulettiin ym ym ym. Perjantai vietettiin siis poikien kesken, ilman Danielia ja Laurenia.
Joudun nyt skippaamaan neljä seuraavaa tuntia, erinäisistä
syistä.
Meijän lento lähti aamukasilta, joten mentiin lentokentälle samoilla
silmillä, sama känni päällä. Homman nimi oli kuitenkin se, että lentokone oli
paskana, eikä ollu tietoa saadaanko se korjattua. Viiden tunnin odottelun
jälkeen kävi ilmi, että lennetään takasin toisella koneella, mutta että kaikki
ei mahu koneeseen. :D Mulle on vähän epäselvää vieläkin, millä perusteella
valittiin, ketkä ei koneeseen pääse, koska vapaaehtosia ei ollu tarpeeks, mut
pääasia on, että me mahduttiin koneeseen.
Tässä kuvia lentokentältä.
Tiivistettynä sekava ja erittäin kokemusrikas reissu. Ja raskas. Lauantaina ku pääsin omaan sänkyyn olin kuollu. Opin paljoa uusia (ei välttämättä niinkään hyviä) puolia matkakumppaneistani ja meijän välit sekä tiivisty että rakoili reissun aikana. Mä varmasti kirjotan viel joskus myöhemmin Vegasista, kun muistan jotain olennaista...
Seuraavalla
kerralla tiedän enemmän, ja ymmärrän piilopullon tärkeyden, jos klubille
mielin. Myös ilmasten sisäänpääsyjen haaliminen on tärkeetä, jos siis klubille haluaa.
Voi tosin olla, että seuraavalla kerralla vietän aikani ainoastaan
rulettipöydän ääressä. Ja seuraava kertahan tulee toivottavasti pian :)











Ei kommentteja:
Lähetä kommentti