lauantai 25. helmikuuta 2012

Hangover

Te ootte nähny sen leffan. Te tiedätte miltä krapula tuntuu. Siinä leffassa niillä ei varsinaisesti kuitenkaan ollu krapulaa. Mulla oli eilen. Ja fiilis oli vähän ku Hangoverissa.

Heräsin kivilattialta siihen, että sisään paukki joku tuholaismyrkyttäjä. Se meni vessaan, suihkutti ilmeisesti jotain myrkkyjä ja lähti menee. Matkalla ulko-ovelle se nauro mulle. Tutkin tilannetta. Olin siis samassa kämpässä, mistä heräsin myös muutama viikko sitte vartti ennen tenttiä. Tälläkin kertaa heräsin vartti ennen tunnin alkua ja olin ilonen. Ehtisin vielä tunnille. Jee. Nousin ylös ja totesin etten pysy pystyssä. Kaaduin maahan. Olin ilmeisesti kännissä.

Tutkin tilannetta uudestaan. Olin hukannu mun puhelimen ja mun kengät. Mun vaatteet oli aivan kurassa, farkkujen vyö ja napit auki, ja boxerit sekä farkkujen taskut täynnä hiekkaa. Jep, hiekkaa. WHAT??!! Yritin muistella paloja edellisillasta, mutta en muistanu mitään. En mitään. Neljä sanaa: all you can drink.

Sohvalla nukku random tyyppi, jota en ollu koskaan nähny. Nousin ylös ja pysyin pystyssä kun oikein keskityin. Random tyyppi heräs, nous ylös ja käveli ulos ovesta sanomatta mitään. Hämmentävä tilanne. Herätin mun kaverin Katien, joka nukku sängyssä, ja jonka parhaan kaverin kämpässä oltiin. Alettiin ettiä mun luuria ja kenkiä. Niitä ei löytyny. Sen sijaan löydettiin jonkun mimmin henkkarit ja jonkun toisen mimmin käsilaukku. Oli ilmeisesti ollu hyvät jatkot. Katie ei myöskään muistanu mitään. Ei mitään.

Hiekka hiersi kasseja ja persettä ikävästi, mutten uhrannu ajatustakaan asialle. Olin nimittäin kohtuu paskana. Kengät on aika oleellinen juttu, jos haluu kävellä ulkona, eikä faijan iphonen hävittäminenkään oo mitenkään suositeltavaa. Lisäks ne kengät oli uudet ja hienot. Parinkymmenen minuutin etsintätuokion jälkeen Katien paras kaveri Kayla heräs. Kerroin Kaylalle, että mun luuri ja kengät on kadonnu. Kayla sano, että ne saattaa olla sen sängyssä. Sängyssä, ei sängyn vieressä. WHAT??!! No siellä ne oli. Okei. Huhhuh. Olin helpottunu. Elämäni kamalimmat puol tuntia.

Nyt kun tästä herätyksestä on kulunu yli 24 tuntia, voin nauraa tapahtuneelle, mutta eilen fiilis oli kamala. Edelleenkään en muista mitään ja hiekka on iso mysteeri. Mun ja Katien kengät oli märät, vaikkei ulkona satanu, sekin on iso mysteeri. Iso mysteeri on myös mitä Daniel on tehny, koska se ei kuulemma ollu jatkoilla, muttei myöskään tullu takas Smith Halliin ennen ku vasta aikasin aamulla. Ilmeisesti. Se ei muista mitään. All you can drink.

Tässä kuva torstailta. Mä ja Kamil.
 

Ei oikee tekstarin kirjottaminen sujunu yöllä...

Sellasta...

Suosittelen perehtymään myös ystäväni Samin blogiin. Nauroin. http://unelmanelamisblogi.blogspot.com/

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintosta tekstiä. Innolla venailen Vegasin päivitystä.

    VastaaPoista
  2. Ihailtavan mukaansatempaavaa tarinankerrontaa, ihan kuin olisin itsekin krapulassa tätä lukiessani. Venaa, mähän taidan ollakin.

    VastaaPoista