tiistai 8. toukokuuta 2012

Reissua


Maanantai 30.4 klo 18

Noniin. Istun junassa matkalla Philadelphiaan. Ei mitään hajua kauan tää matka kestää, junaa täytyy vaihtaa Trentonissa. Ja Philadelphiassa tietenkin sitten vielä johonki paikallisjunaan. Soijan ja kujallaolemisen määrästä tulee mieleen reilaaminen. Ei ollu nimittäin helppoa matkustaa täydessä metrossa kahen matkalaukun kanssa. Puhumattakaan juoksemisesta (väärään) junaan talvitakki päällä lähes trooppisessa kuumuudessa Penn Stationilla. Noh, tässä sitä nyt kuitenki ollaan, oikeessa junassa, soijassa.

New York on iso. Kaks ja puol päivää ei mitenkään riittäny. Jäi olo etten nähny mitään. Tai kokenu. Lähinnä pällistelin ympäriinsä. Lauantaina saavuttiin paikalle joskus 11 aikoihin aamupäivällä. Kone oli tietenki tunnin myöhässä. Hostellille saavuttiin puolilta päivin. Oltiin aika väsyneitä ja jouduttiin tappamaan aikaa kaks tuntia, ennen ku saatiin meijän huone. Käytiin siinä syömässä aivan tajuttoman hyvät aamupalamätöt. Tai mä söin, Kamil veti jotain terveellistä ja vähärasvasta pinaattimunakasta. Mä sen sijaan tilasin jonku supermegalihapekonikinkkumunakkaan. Ja siihen kylkeen tietenkin sellanen sopiva kasa pannukakkuja. Ja ai että kun oli hyvää. Kuten jo taisin mainitakin. Ei se munakas niinkään, tai oli se hyvää, muttei mitenkään erikoista, mutta ne pannukakut. Huhheijaa. Siihen päälle ku sutas jotain ihme voisettiä ja runsaasti vaahterasiirappia ja jotain toista siirappia niin olin taivaassa. Se oli mukavaa. Lopulta saatiin meijän huone. Se oli erittäin pieni ja surkee. Mut halvin mitä löyty, joten eipä voinu valittaa.

Päikkäreiden jälkeen lähettiin hakemaan viinaa ja blandiksia, koska suunnitelmana oli vetää halvat kännit juomalla omia valmiiks miksattuja juomia ulkona ja sit mennä baariin. Miksailtiin juomat ja lähettiin liikkeelle. Metrolla Time Squarelle. Ja pakko sanoa, että olihan se fiilis aika siisti kun nous sieltä metrotunnelin syvyyksistä siihen maan kamaralle ja tajus että on New Yorkissa. :D Ja Time Squarella. Emmä oikeen pysty selittää. Siit sit kokeiltiin erilaisia katukeittiön herkkuja, ja on kyllä pakko sanoa, että eihän ne safkat mitenkään hirveen hyviä ollu. Tai siis tosi perus. Oletin enemmän. Suomen snägäreiltä saa kyllä paljon parempia herkkuja. Mä oon edelleen sitä mieltä, että Jenkeissä ruoka ei kyllä oo kovinkaan kummosta… Ei edes New Yorkissa. Ehkä mul on ollu vaan huono tuuri. Nojoo, käytettiin varmaan kaks tuntia siihen, että käveltiin ympäriinsä ja fiilisteltiin. Ja tietenki ryypättiin. =) Ilta yheksästä aamu kahteen käytännössä sitte yritettiin ettiä halpaa ja mukavaa baaria ryypäten kaduilla ja syöden paljon roskaruokaa. Ja ryypättiin me vähän baareissakin. Tähän väliin mahtuu paljon haahuilua ympäriinsä ja jonkin verran matkustamista metrolla, koska mentiin eri oppaiden suosittelemiin paikkoihin, jotka oliki sit aivan ylihintasia tai paskoja. :D Lisäks meijät poistettiin voimakeinoin Nycin yheltä hienoimmista klubeista. Oltiin kyl siinä vaiheessa jo muutenki lähössä, mut Kamil päätti yrittää (taas) pölliä jotain, joten lähettiinkin sitten vartijoiden saattamana. Tai siis Kamil vartijoiden kantamana. Joka tapauksessa, ilta ei menny ihan suunnitelmien mukaan. Oltiin ehkä vähän ylilatautuneita, niinku Suomen lätkäjengi konsanaan. Emmä tiiä. Oli hauskaa, olin mukavasti humalassa alkoholista ja kaikesta pällistelystä ja suurkaupungin huumasta. Ois tietenkin ollu mukavaa myös löytää joku kiva baari, mutta tulipahan New York vähän enemmän tutuks jo ekana iltana.

Maanantai 7.5 klo 12

Tällä hetkellä istun junassa New Yorkiin. Oon todella väsyny ja vähän flunssan kourissa, mut pakko on jaksaa vielä yks päivä. Nyt jo pelottaa toi matkalaukkujen kanssa seikkailu metrossa ja bussissa. Perkele. Enivei, jatkan tarinaa.

Sunnuntaina sitten pienoisesta darrasta ja väsymyksestä johtuen heräämiseen meni tovi. Lopulta kolmen jälkeen oltiin saatu aamupala (v*tusti pannukakkuja) syötyä ja lähettiin kaupungille pyörimään. Ensimmäinen etappi oli Museum of National History tai joku vastaava. Mul ei oo nettiä käytös, niin en muista sen oikeeta nimeä. Saatto olla toi, tai sit ei. Mut kyl te tiiätte sen mestan. Joka tapauksessa se oli aika iso pettymys. Olihan se ihan siistii nähä dinojen luita ja todeta että joo-o, isoja otuksia olivat. Mut siinä se sit olikin :D Tai tietenki oikeen kokonen malli sinivalaasta oli ihan kiva nähä. Kohtuu iso möllykkä nimittäin :D Mut tosiaan, ei kovin kummonen. Jos mä haluun nähä eläimiä mä meen eläintarhaan enkä museoon pällistelee muovisia malleja eläimistä…

Museossa kuitenki meni aikaa yllättävän paljon ja joskus vähän ennen kuutta otettiin suunta kohti Chinatownia. Se oli hauska paikka. Mutta taas se ruoka. Voivoivoi… Kun ei se vaan ollu taaskaan kovinkaan erityistä. Sellasta halpaa ja kohtuu mautonta kinkkimättöä. Mukavaa vaihtelua, mutta odotin jotain vähän maukkaampaa ja spesiaalimpaa, kyseessä kun ei todellakaan ollu mikään turistiravintola. Chinatownista suunnistettiin luonnollisesti Little Italyyn. Ja syötiin mitäs muutakaan ku pizzaa ja gelatoa. :D Oli hyvää. Ei nähty mafioosoja, mikä oli tietenki pienoinen pettymys. Jotenkin sitä aikaa kuluu pällistelyyn ja siirtymisiin yllättävän paljon. Little Italyssa tajuttiin, että on aika alkaa siirtymään kohti Time Squarea, koska oltiin ostettu liput kello kymmeneks Rockerfeller Centerin huipulle. Siis maisemia kattomaan. Ja olihan ne maisemat aikamoiset. Tai siis sillee, eiköhän kaikki oo nähny kuvia. Empire State Building ym ym ym. Neonvaloja ympäriinsä ym ym ym. Siisti kokemus. Räpsin vähän kuviakin, mutta tuskinpa noista Holgan kuvista saa mitään selkoa :D Siinäpä sunnuntai tiivistettynä. Taidettiin me jotain roskaruokaakin jossain välissä syödä, tietenkin.

Maanantaina tsekkailtiin ittemme ulos hostellista 11 aikoihin. Siitä sitte paukittiin 9/11 muistomerkille. Vinkkinä jos joku aikoo mennä sinne, niin liput kannattaa varata edellisenä iltana. Ne on ilmasia, mutta sinne päästetään vaan tietty määrä turisteja tunnissa tai jotain. Se muistomerkki oli ihan siisti. Sellaset altaat niiden tornien paikoilla, mihin vettä valuu nätistä sellasista suihkulähteistä. Muistomerkin jälkeen päätettiin Kamilin kanssa erota parin tunnin ajaks. Mä halusin mennä pällistelee Vapauden Patsasta ja Kamil tehä jotain muuta. Lisäks erittäin painava syy tähän eroamiseen oli, että Kamil halus syödä sushia ja mähän en mitään raakaa kalaa ala popsimaan. Ulkona oli kuitenki aika kylmä, joten totesin etten jaksa mennä kököttämään lautalle tunniks sen takia, että voin ottaa pari kuvaa siitä patsaasta, jonka oon kaiken lisäks kuullu olevan aika pieni. Lisäks aikaa oli tässä vaiheessa tosiaan pari tuntia ja halusin käydä maailman kuulussa Katz’s Delissä. Joten ei muuta ku metroon ja sinne. Tuli taas nähtyä vähän erilaista New Yorkia. Kai se Katz’s oli jossain itäosassa Manhattania, East Village tai jotain. Tai ainaki lähellä sitä. Paikan päällä tein ilmeisesti aika ison virheen ja tilasin ERITTÄIN lihaisan sandwichin sijaan Cheesesteakin. Mun ideana oli nimittäin suorittaa vertailua. Tiesin että meijän seuraava etappi on Philadelphia, mistä cheesesteak on lähtösin. Ajattelin testata pitääkö Katz’sin menussa oleva teksti paikkansa. Menussa nimittäin väitettiin, että kyseinen cheesesteak sais jopa Rockyn lähtemään Philadelphiasta. Ja nyt Philadelpiassa viis eri cheesesteakea syöneenä voin todeta, että kyllä, Katz’sin cheesesteak vie voiton. Se oli herkullinen. Suorastaan upea cheesesteak. Väliin vähän ketsuppia ja dijon sinappia ja olin taivaassa. Kaiken kruunas vielä Katz’sin oman panimon ale. Se paikka oli muutenki aika erikoinen ja kolee. Siis siisti. Siis cool. Niinku magee. Mul iski kuitenkin pieni annoskateus, koska vaikka mun cheesesteak olikin erittäin herkullinen, se oli yllättävän pieni. Vieressä jengi veti sandwicheja mis oli välissä reilusti yli puol kiloa lihaa, ja mä jouduin tyytymään ehkä 250 grammaan… =( Noh, kaikkea ei voi saada. Ja saattaapi olla, että vielä tänään poikkean Katz’sissa. Meillä on about 4 tuntia aikaa Nykissä ennen lentokentälle siirtymistä.

Cheesestaken jälkeen taisin seuraavan parin tunnin aikana ennen lähtöä Phillyyn shoppailla vähäsen ja syödä roskaruokaa vähäsen. Ja tietenkin istua metrossa (taas) ja pällistellä vielä vähän New Yorkia. Katoin myös vähän fudista jossain baarissa. Manchesterin paikalliskamppailu.

Maanantaina illalla joskus kymmenen aikoihin saavuttiin lopulta Kamilin sukulaisten luo (Aldek ja Jola sekä niiden 23-vuotias poika Peter). Ne pyörittää sellasta todella idyllistä bed&breakfast paikkaa reilun puolen tunnin junamatkan päässä Phillyn keskustasta. Todella mukavia ihmisiä. Ja voi veljet sitä meijän huonetta. Molemmilla oma ISO sänky ja koko huone oli varmaan 30 neliötä :D Oltiin todella fiiliksissä. Syötiin pikasesti jotain ja jauhettiin small talkia, kunnes painuttiin erittäin väsyneinä nukkumaan.

Tiistaina heräilin joskus puolilta päivin. Se oli vähän noloa, koska ois ollu ihan kohteliasta mennä aamupalalle ja vähän keskustella Kamilin sukulaisten kanssa, mutta kun ei niin ei :D Uni maistu liian hyvältä. Mulle oli kuitenki jätetty vähän munakasta, mikä oli aika jees juttu. Otettiin aika pikasesti suunta kohti Phillyn keskustaa. Ja mihinkäs muualle ku portaille. The portaille. Ja jos joku nyt vielä miettii että mille ihmeen portaille, niin ROCKYN PORTAILLE. Ne oli yllättävän lyhyet, mahto Rocky olla tosiaan sillon aika rapakunnossa… Piti muutamat kuvat räpsiä ja fiilistellä hetki. Loppupäivä meni haahuillessa ympäriinsä. Vedettiin jätskiä ja käveltiin ympäriinsä. Ja tuli siinä shoppailtuakin. Philadelphia on aika mukava kaupunki. Iso mutta tilava. Toisin ku Nycissä, Phillyssä on isojenkin rakennusten keskellä tilaa hengittää. :D Söinpäs myös yllätyksekseni illalla erittäin hyvän burgerin. Olikohan peräti ensimmäinen oikeesti herkullinen burgeri Jenkeissä…

Keskiviikkona tapahtui mm. seuraavia asioita:
- Söin cheesestaken, joka oli paras Phillyssä.
- Söin ekaa kertaa elämässäni vietnamilaista ruokaa, oli herkullista.
- Käytiin jossain paskassa perustuslakimuseossa.
- Peter ajelutti meitä autollaan ympäri Phillyä. Mukava turistikierros.

Olin ollu vähän puolkuntonen koko meijän reissun ajan, mutta torstaina se flunssa sitten iski. Torstai meni siis sängyssä maaten. Ihanan söpöä oli, että Kamil toi mulle aamupalan sänkyyn. Tietenkään se ei ite sitä kokannu tai mitään, mut silti! Ja oli perkeleen herkullinen munakas. Siinä torstain kohokohta. :D

Perjantaina lähettiin kohti Atlantic Cityä. Tarkotuksena oli ryypätä ja uhkapelata. Ja mielestäni onnistuttiinkin kiitettävästi molemmissa. Junamatka tais kestää pari tuntia ja se meni aika pitkälti iPhonesta Eastbound and Downia kattoessa. Säätiedotuksissa oli luvattu plus 28 astetta, mutta paikan päällä todettiin, ettei kyllä ihan niihin lämpötiloihin päästä. Uimashortseille ei siis tullu käyttöä :D Mikä saatto olla ihan hyvä asia, ottaen huomioon, etten ihan täysissä voimissani ollu. Ensi töiksemme paukittiin hotellille. Kyseessä oli ylivoimasesti halvin hotelli. 1,5 tähteä. Etukäteen pelotti, mutta huone oli tosi jees. Toki se oli pieni, mutta sängyt oli tosi jees, ja huone oli siisti. Telkkarikin löyty ja suihkusta tuli kuumaa vettä. Ja pisteenä iin päälle: jääkaappi. Tosi jees. Huone ei kuitenkaan ollu niin viihtyisä, että oltais siellä koko päivä haluttu viettä, joten päätettiin lähteä dallailemaan boardwalkille. Siisti mesta. Pienen kävelyretken jälkeen palattiin huoneeseen viinojen ja energiajuomien kanssa. Pientä alottelua, päikkärit, lisää alottelua, valmistautumista, suihkut ym, ja sit uhkapelaamaan. Oltiin opittu Vegasista. Molemmilla oli piilopullot, ja mulla laukussa lisäks muutama valmiiks miksattu juoma. Niin joo, söinpäs tässä välissä muuten herkullisen burgerin ravintolassa nimeltä Roma. Hauskaa oli, että tarjolla oli vaan burgereita ja katkarapuja :D Ei siis niin italialaista, toisin ku nimestä vois päätellä. Jenkeistä siis saa kuin saakin hyvää ruokaa :D

Hyvän kasinon löytämiseen meni aikaa. Ei haluttu pelata liian isoilla panoksilla ja ei myöskään haluttu pelata seuranamme pelkästään mummoja ja vaareja. Lopulta parin tunnin etsimisen jälkeen löydettiin mukava kasino. Se tais olla Ballys. Ton parin tunnin aikana olin jo tosin hävinny aika mukavasti rahaa, mutta samaan aikaan olin saavuttanu aika hyvän humalan. Mä pelasin rulettia, Kamil Black Jackia. Lopulta Kamil halus vaihtaa kasinoa, mutta mulla meni siinä vaiheessa aika lujaa, joten päätin jäädä. Mä en muista hirveesti loppuillasta, mutta muistan, että palvelu pelas. Sain nimittäin niin paljon ilmasia drinkkejä ku vaan ehin juomaan. :D Ja minähän join. Tarjoilija tykkäs musta. Jossain vaiheessa sitten pyörittyäni pitkään about plus miinus nollissa päätin, että nyt saa riittää. Joko voitan isosti, tai häviin isosti (tai isosti ja isosti, mutta mun tuloihin nähden isosti :D). Ja kaikkihan varmasti arvaa miten siinä kävi :D Mä en kuitenkaan hävinny yhtään enempää, ku mitä olin asettanu itelleni maksimiks, joten se on positiivista. Positiivista on myös se, ettei mua harmita tai kaduta. Mulla oli erittäin hauskaa ja tunsin itteni taas maailman mieheks pyöritellessäni chippejä ja sippaillessani ilmasia gin toniceja :D Toki aina voi jossitella, ja oishan se ollu mukavaa, jos se kuula ois kolahtanu siihen ainokaiseen vihreään koloon, mutta hyvä näinkin. Mun mielestä kasinolle on turha mennä voittamaan rahaa. Sinne mennään pitämään hauskaa. Kaikki voitot on pelkästään plussaa.

Lauantaille ounastelin maailmanloppudarraa, koska tosiaan olin kohtuu kipee, mutta yllätyksekseni mun olo oli aika hyvä. Siinä sitte muutaman tunnin aikana ennen paluuta Phillyyn käytiin syömässä vietnamilaista, pyörittiin vielä vähän kasinoissa (tosin mä en pelannu mitään) ja käveltiin boardwalkilla tovi. Oli lepposa darrapäivä. Junamatka meni nukkuessa ja Phillyssä käytiin ostamassa lahja meijän isännille ja sillai. Perushommia.

Sunnuntaina herättiin 05:45. Syynä aikaseen herätykseen oli keskustasta klo 07:50 lähtevä bussi Washingtoniin. Oltiin edellisenä iltana katottu paikallisjuna keskustaan, ja tupla ja triplatsekattu se juna, mut silti asemalle saavuttaessa meitä odotti aika ikävä yllätys. Oltiin katottu juna vituiks :D Sellanen pieni printti aikataulun alareunassa nimittäin kerto, että juurikin se juna, jolla meijän oli tarkotus matkustaa, kulki ainoastaan lauantaisin. Ei siis ihan nappisuoritus. Paniikki ei kuitenkaan iskeny. Karvaasti nieleskeltiin tappio ja todettiin, että otetaan taksi. Sehän ei kuitenkaan ollu niin helppo homma. Meillä ei ollu taksin numeroa ja Phillyssä on varmaan joku 20 eri taksiyhtiötä, joista yks, siis tasan yks, suostuu hakemaan asiakkaita sieltä, missä me sillä hetkellä oltiin. :D Ja me ei tiedetty sen firman nimeä. Wifiä ja puhelinta hyödyntäen löydettiin sit eri taksifirmojen numeroita, ja lukuisan kielteisin vastauksen jälkeen saatiin myönteinen vastaus: taksi on siellä muutaman minuutin kuluttua. Ajomatka keskustaan kestää noin 30 min, joten aikaa meillä vielä oli reilusti. Ihmisten käsitys muutamasta on kuitenkin selvästi aika erilainen. Odotettiin taksia reilu 20 min. Tässä vaiheessa alko pienoinen paniikki iskeä, koska aikaa bussin lähtöön oli puol tuntia, ja nettisivuilla neuvottiin saapumaan paikalle check-inniä varten 15 min ennen bussin lähtöä. Onneks meijän taksikuski oli kuitenki fiiliksissä kun pyydettiin sitä ajamaan ylinopeutta. :D Matkaan meni alle 20 minuuttia, taksikuski sai vähän normaalia isomman tipin ja kaikki oli onnellisia. Ehin jopa vetämään pikasen cheesestaken lähisnägäriltä ennen bussin lähtöä. =)

Mä en oikeen tiedä mitä sanoa Washingtonista. Tietenkään vähän reilussa 7 tunnissa ei ehdi hirveesti näkemään saatika kokemaan, mutta kyllä siinä jotain ehtii. Siellä on paljon isoja rakennuksia. Ei korkeita, vaan isoja. Käytiin väijymässä kaikki pakolliset rakennukset ja muistomerkit. Pentagoniin oltais haluttu mennä, mutta aika ei riittäny. Kävin jopa vähän ihastelemassa taidettakin! Jopas jotakin. Paikkana toimi National Gallery of Art. Tuli taas käveltyä aika paljon. :D

Tällä hetkellä istun siis junassa määränpäänä New York. Vaihdettiin just junaa ja kai tässä vajaan tunnin päästä ois tarkotus saapua Penn Stationille. Saa kyllä tosiaan nähä, mitä siitäkin tulee. Yritetään saada matkalaukut säilöön johonki, jotta voitais vielä vähän kokee Nyciä, koska lento kohti Lexingtonia lähtee vasta puol kymmenen aikoihin. Vituttaa jo valmiiks se matkalaukkujen kanssa metrossa seikkaileminen :D Mä en jaksa ottaa tästä päivästä mitään paineita, mutta se vapauden patsas ois kyllä tavallaan kiva nähä. Ihan vaan että voi sanoa, että on senkin nähny :D Mut jos aika ei riitä, niin ei se mua harmita.

Tiistai 8.5 klo 17

Istun lentokentällä. Kohta lähtee lento. Mun lentoja oli muutettu ilman, että mulle oli kerrottu asiasta, mutta toivottavasti huomenna Suomen aikaa 17:05 voin sanoa loppu hyvin kaikki hyvin. Tää on toka vika teksti. Vikan tekstin kirjotan varmaan ens viikolla ku pää on vähän selvinny. Summaan kokemuksen tiiviiks paketiks.

Tässä kuvat reissusta vähän sekalaisessa järjestyksessä ilman kuvatekstejä:









































sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kohta oon jo Suomessa


Mulla on vähän sekavat fiilikset takasinpaluusta.

On ihanaa tulla takasin Suomeen. Mä en tiedä onks mulla koti-ikävä, mutta tiettyjä asioita on kyllä ikävä. Ystäviä erityisesti. Pitskua (nyyh). Fifaa :D Mun omaa sänkyä, koska tää patja on aivan syvältä. Yksityisyyttä (omaa huonetta). Ruokaa. Perhettäki ehkä vähän. Toimivaa julkista liikennettä. Mun omaa konetta ja Logicia. Onhan noita… Tietenkin ruoho on aina vihreempää aidan toisella puolella, mutta silti. On se kiva tulla takas kotiin.

Toisaalta taas tuntuu todella tyhmältä lähteä täältä. Jotenki musta tuntuu, että vasta nyt mä oon päässy sisään tähän kulttuuriin ja vasta nyt sitä on alkanu ymmärtämään, miten mun on hyvä elää täällä. En osaa selittää. Just kun tuntuu siltä, että elämä alkaa rullaamaan, täytyy lähteä pois. Tuntuu ku siitä ois muutama viikko kun tulin tänne. Ja samalla taas tuntuu, että lähin Suomesta joku vuos sitte. :D Outoja fiiliksiä. Mulla ei tuu ikävä Lexingtonia, mutta ihmisiä kylläkin. Erityisesti Kamilia. Vaikka se onkin aika rasittava nörtti ja vaikka mitä muuta, on se silti ylivoimasesti mun paras kaveri täällä. Hyvä puoli on tietenkin, että se asuu Puolassa, joten yhteydenpito on helpompaa. Oon suunnitellukin, että kesällä voisin ehkä tehdä pienen retken Puolaan moikkaamaan Jussia ja Kamilia sekä fiilistelemään fudista. Saa nähä.

Nojoo, siinä oli fiiliksiä takasinpaluusta. Nyt muita fiiliksiä ja juttuja ja jotain sekalaista.

+ Lähetään Kamilin kanssa parin viikon päästä itärannikolle. Lennetään eka New Yorkiin ja hengaillaan siellä muutama päivä. Siitä sitten Philadelphiaan, missä Kamililla on sukulaisia, joiden luona budjataan ilmaseks. Philadelphiasta sitten onkin helppo matkustaa junalla tai autolla Washingtoniin ja Atlantic cityyn (rulettiiiiii!!!!). Ja onhan Philadelphiassakin nähtävää ja koettavaa. Rocky Balboa eli siellä. Todennäkösesti luvassa on mukavat viimeset kymmenen päivää ennen kettumaista parinkymmenen tunnin lentoa Lexingtonista Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tai lentoasemalle. Ihan sama. Sinne kuitenki. Suomeen. Mukava myös vaihtaa maisemaa vähän isompiin kaupunkeihin. Tarkotan tällä siis erityisesti New Yorkia. Parhaillaan pyritään löytämään isäntä/emäntä kenen sohvalla voitaisiin surffata. Toivottavasti nappaa. Tai oikeestaan mä oon pyrkiny löytämään, koska Kamil on tehny koulujuttuja. Koko viikonlopun. Koska kun Kamilille sanotaan, että kirjota lyhyt raportti tästä ja tästä, Kamil tekee eka taustatyötä päivän, eli 8 tuntia, ja sitten kirjottaa KAHDENTUHANNEN sanan raportin. Muut kirottaa ehkä 300:n sanan raportin  puolessa tunnissa. Ja kaikki saa saman arvosanan, A:n. Nii… Mut on se oikeesti hyvä jätkä. :D Vähän vaan turhan nörtti. Mut se osaa ryypätä, mikä on aina plussaa.

+ Sain kämpän. Tai siis mulla on kämppä, mihin muuttaa ku tuun takas. Oon siitä todella ilonen. Se ei oo vielä satavarmaa, mutta aika pirun varmaa, jos siis oikein käsitin. Ja mikä tärkeintä, kämppis osaa pelata Fifaa. Mitä muuta voi vaatia.

+ Kävin tossa hiljattain pyöräretkellä. Ajelin hiljaa ympäri Lexingtonia ja tää on kyllä ihan nätti kaupunki. Otin vähän kuviakin. Niitä ehkä myöhemmin, nyt en jaksa nousta sängyltä, että saisin iPhonen kytkettyä tähän koneeseen. Mutta pointtina se, että aloin oikeesti tykkäämään tästä mestasta, ja myös pyöräilystä.

+ Pelasin Fifaa Chrisin kavereiden kanssa, ja voitin porukan parhaan pelaajan. Tuntu hyvältä. Selkee matsi. 2-0. Sen jälkeen mua ei ookaan kutsuttu enää pelaamaan… Kumma juttu.

- Californication loppu. Ja miten loppukin. Voi veljet. Se on varmaan mun lempparisarja ikinä. Samaan aikaan mukavan pintaliitomeininkiä, mutta samalla aika syvällisiä juttuja. Tai juttu. Se kuinka Hank on löytäny sen oikean ja kuinka se aina sössii hommat ym ym ym.

- Kokeilin sellasta jalkatreeniä ku quad blast. Se oli erittäin raskas setti. Muutaman tunnin tauon jälkeen Kamil vielä houkutteli mut pelaamaan racquet ballia. Pelattiin 1,5 h kovalla sykkeellä. Seuraavan neljän päivän aikana en pystyny kävelemään. Siis oikeesti. Pyöräily meni just just, mutta kävellessä en pystyny koukistamaan mun jalkoja. Neljä päivää meni siis sängyssä maatessa :D Mun reidet oli siis tulehtunu. Kivut oli myös aika kovia. Ei ollu kivaa. Huomionarvoista on kuitenkin se, että voitin Kamilin vasemmalla kädellä. Ja vielä aika selkeesti.

+/- Oon ollu nyt laihiksella jonku kuukauden ja hyvin se on sujunu. Oon pikkuhiljaa päässy eroon alussa hankkimistani ”Jenkkikahvoista”. Ikävää on kuitenki se, että välillä on kyllä pää vähän jumissa, kun ei tuu niin paljoa syötyä ja treenejä on paljon. Tälläkin hetkellä vatsa kurnii, ja kohta pitäis mennä tekemään vielä päivän toinen treeni…

Mulla oli mielessä vaikka kuinka paljon asioita, joita mun piti listata, mutta nyt en muista enempää. Tälläsiä juttuja tällä kertaa. Ens viikolla mennään poikien kanssa ryyppäämään vikaa kertaa. Haikeeta. Vikat all you can drinkit.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Shitception


Ihminen, kenen kanssa Kamilin kanssa jaetaan kylppäri, on saksalainen. Se myös lukee (lue: stalkkaa) mun blogia translatorin kanssa (WHAT??!!), joten otan tietoisen riskin julkaistessani tän tekstin. Se on tällä hetkellä nimittäin kovin vihanen.

Kaikki tietää stereotypian saksalaisista. Ihmisiä, jotka ei kykene kompromisseihin, ja jotka on erittäin täsmällisiä ja siistejä, ja jotka haluaa että asiat menee just eikä melkein niinku ne ite haluaa. Ja oman kokemukseni perusteella tämä(kin) stereotypia pitää paikkansa. Ja ainakaan tämä kyseinen saksalainen ei ollu lainkaan tyytyväinen, kun asiat ei mennykää just niinku se halus.

Tässä muutama esimerkki, millanen se on. Kerran hengattiin sen huoneessa, mikä siis itsessään on jo ihme, ja Sun tilas kinkkisafkaa. Tämä kyseinen henkilö, jota tästä lähin kutsun nimellä Tale, osotti todella nyrpeetä naamaa. Syynä se, ettei se halunnu, että kinkkisafkan haju tarttuu sen huoneeseen. Niin. No. Kai se on ihan aiheellinen pelko. Lopulta saatiin kuitenkin syödä ruoka siellä. Tosin lattialla, ihan vaan varmuuden vuoks.

Toisena esimerkkinä mainittakoon hetki kun pari viikkoa sit halusin lainata sen mikroa. Mulla oli vähän viilentynyttä take-away safkaa, ja halusin lämmittää sen. Meillä ei siis oo mikroa meijän huoneessa ja lähin mikro on asuntolan toisessa päässä kerrosta alempana, joten luonnollisesti kävelin kylppärin läpi, koputin oveen, ja kysyin Talelta, voinko lainata sen mikroa hetken. Ja selvyyden vuoks, tää oli neljäs kerta koko kolmen kuukauden aikana, kun halusin lainata mikroa. Ja tosiaan, luulin, että ollaan kavereita. Onneks nyt on sekin asia selvitetty. Kyseessä oli puolentoista minuutin mittainen prosessi, mutta se oli Talelle liikaa. Kun minuutti ja kaksikymmentä sekuntia oli kulunu, Tale ei-niin-ystävällisesti ilmotti, Mika, seuraavalla kerralla käytät kyllä keittiön mikroa. Niin. Sillä kuitenki oli tärkeetä tekemistä. Se surffas facebookissa. Ymmärrän. Häiritsin. Mä en kuitenkaan oo auttanu sitä ikinä. Esim en missään nimessä kantanu sen oodeet vetäneen tyttöystävän matkalaukkuja lentokentällä. En. Tai pitäny samaista tyttöystävää pystyssä turvatarkastuksessa. En. Sitä ei tapahtunu. Enkä esim oo jeesannu sitä salijutuissa aina kun se on apua tarvinnu. En. Joten ymmärrän, että mikron lainaaminen puolentoista minuutin ajaks oli liikaa pyydetty.

Ja vielä kolmas. Muutama viikko sitte oli Kamilin siivousvuoro. Siivouspäivä on perjantai, koska Tale on niin päättäny. Sillon sen tyttöystävä tulee aina yöks, joten kylppärin tulee olla siisti. Eikä mulla ainakaan mitään sitä vastaan oo, aika sama se nyt on minä päivänä se siivotaan. Kamililla oli kuitenkin aika paljon kouluhommia, ja illalla vielä houkuttelin sen pelaamaan racquet ballia, joten siivoominen vähän jäi. Se kuitenki sano Talelle, että se siivoaa kylppärin, ei huolta. Meijän pelit vähän veny, ja tultiin takas puolenyön aikoihin. Siinä sit suihkut ym ja Kamil alko siivoomaan. Kello oli tässä vaiheessa jotain yks yöllä. Siivoamisen jälkeen Kamil katto kännykkäänsä ja siellä oli viesti Talelta. Puoltoista minuuttia puolen yön jälkeen saapunu. Siinä viestissä Tale ihmetteli, miksei Kamil siivonnu kylppäriä perjantaina, niinku oli sovittu. :D Siis painotan, minuutti ja kolmekymmentä sekuntia lauantain puolella. WHAT??!!

Muitakin esimerkkejä on, mutta aikasemmin en oo antanu niiden häiritä. Ihmiset on erilaisia ym. Kulttuurierot ym. Ja oon halunnu pitää hyvät välit Taleen. Ja pidin sitä mun kaverina. Ja sillai. Ja välit olikin hyvät, ennen Shitgate skandaalia.

Alusta asti on ollu selvää, että Tale haluaa siivota kylppärin todella usein. Ollaan siivottu se kerran viikossa, mikä on sen mielestä aivan liian vähän. Usein on myös käyny niin, että se on siivonnu sen ennen ku mä tai Kamil ollaan ehditty. Ollaan sit siivottu se seuraavalla viikolla. Luultiin Kamilin kanssa, että homma pelittää ihan hyvin. Mä tiedän kyllä, miltä tuntuu asua ihmisten kanssa, joilla on eri käsitys siivoamisesta ja erityisesti siitä, kuinka usein tulee siivota. Fakta on kuitenkin se, että sellasessa tilanteessa molemmat osapuolet joutuu tekemään kompromisseja. Ja te muistatte stereotypian saksalaisista ja kompromisseista? Nii-i :D

Pointti on nyt siis se, että minä ja Kamil ollaan siivottu kylppäri melkein aina omilla vuoroillamme, poikkeuksena kerrat, jolloin Tale on innoissaan ehtiny siivota sen ennen ku me ollaan ehditty tarttua luudan varteen.

No niin ja asiaa. Viime maanantaina tosiaan saavuttiin tukevassa humalassa huoneeseen Kamilin kanssa joskus neljän aikoihin aamuyöllä. Kamil ei voinu niin hyvin, ja päätti oksentaa. Mä ilmeisesti nauroin vieressä kylppärissä tai jotain. Mä myös tunsin pakottavaa tarvetta sylkeä, mutta harmikseni alkoholin takia sihti oli vähän hakusessa, joten pienehkö klimppi pamahti siihen vessanpöntön reunalle. Siihen posliinille. Kamilin oksennusta oli myös vähän siinä reunoilla. Koska kun mies oksentaa, voi tulla sotkua. Oksennusta ei kuitenkaan ollu lattialla. Homma meni siis aika siististi. Noh, Tale sitten pamahti kylppäriin ja alko huutamaan, kuinka v*tun likasta sakkia me ollaan ym. En muista tarkalleen. Oltiin vähän ihmeissämme. Kamilin kanssa sitten päätettiin yhteistuumin hieman siivota. Pyyhittiin pönttö ihan siihen tarkotetulla rätillä ja jollain supersiivousmyrkyllä. Lopputulos oli hyvä.

Seuraavana päivänä tuli tekstiviestiä Talelta. Hän kehoitti meitä siivoamaan kylppärin. Mä en edes kyenny vastaamaan, koska tosiaan, olin just laatannu ja olo oli todella heikko. Ilmeisesti Kamilkaan ei vastannu viestiin ja se jotenki unohtu. Ja siis me tosiaan siivottiin se edellisenä iltana. Joskus illalla Tale sitte pamahti meijän huoneeseen vihasena. Pahoiteltiin, ettei oltu vastattu viestiin, mutta kun oli vähän darraa päällä ja sillai. Ei ollu oikeesti helppo päivä. Tale sano vaan että aivan v*tun sama, kunhan kylppäri on siivottu parin tunnin päästä. Sanottiin jälleen kerran kohteliaasti, että kun tosiaan siivottiin se yöllä, niin sitä nyt ei oikeen tarvii siivotta uudestaan. Siivotaan sitten perjantaina. Tale vaati, että kylppäri siivotaan nyt. Siinä vaiheessa meitä alko jo vähän ärsyttämään, ja todettiin, että jos Tale haluaa, että se siivotaan, niin siitä vaan sitten siivoaa. Me ei sitä uudestaan siivota, varsinkaan kamalassa darrassa. Talen mielestä me oltiin paskasta sakkia, koska meijän jäljiltä kylppärissä on usein ”shit and puke all over the place”. Pyydettiin tarkennusta kyseiseen argumenttiin, koska oltiin ja ollaan edelleen molemmat erittäin varmoja, että meijän paska sekä oksennus on kyllä pysyny ja pysyy jatkossakin visusti pöntön reunojen sisäpuolella. Tale päätti vielä varmuuden vuoks haistattaa ja lähteä huoneesta paiskaten oven perässään. Pidettiin välikohtausta lähinnä huvittavana, eikä ajateltu, että kyseessä on vakava asia. Koska ihan oikeesti, käsi sydämellä, se kylppäri oli siisti. Siistimpi ku useimmat kylppärit, missä täällä ja Suomessa oon vieraillu.

Tän välikohtauksen jälkeen päätettiin Kamilin kanssa asettaa kylppäriin jostain syystä meijän huoneeseen maanantaiyönä kulkeutunu tulppaani tai joku vastaava kukka. Piristääksemme Talea. Se näytti oikeesti aika kivalta. Siis kukka.
Tale ei kuitenkaan tullu pyytämään anteeks käytöstään tai edes moikannu käytävällä kunnolla, joten mietittiin Kamilin kanssa miten voitaisiin piristää sitä. Sitten tovin brainstormattuamme meillä välähti. Vastaus oli Shitception. Mulla oli laatikossa pari sulkaacookieta, jotka Kamil sulatti, ja muotoili todella huolella ja ammattitaidolla kakkapökäleen näköseks.
Asetettiin pökäle todella härskisti istuimen reunalle, ja odotettiin.
Fiilis oli ku kalastaessa. Tarkemmin, onkiessa. Piti vaan odottaa, että jotain tapahtuu. Lopulta puolen yön aikoihin Tale koputti meijän oveen. Oltiin innoissamme. Jee. Hauska vitsi jne. Mut se oli vihanen. Mikä ei tietenkään ollu kivaa. Oletettiin, että se ois tykänny vitsistä, mutta ehei. Se kiroili paljon ja teki selväks, ettei pitäny meijän kujeesta. Me oltiin tyrmistyneitä, sekä samalla huvittuneita, koska, noh, olihan se nyt hauska temppu. Se lähti taas aika äkkiä, ovet paukkuen. Kamil kävi tietenkin hakemassa pökäleen pois, koska ei me nyt mulkkuja olla. :D

Viime perjantaina oli mun siivousvuoro. Käytiin pelaamassa racquet ballia Kamilin kanssa illalla, ja kun tultiin takas joskus kymmenen aikoihin, vessa oli siivottu. Hetken pohdittuani päätin mennä puhumaan Talelle, koska musta koko tilanne oli todella ikävä ja erittäin lapsellinen. Koputin sen oveen. Se ei avannu ovea, koska oli alasti, joten käytiin lyhyt keskustelu oven läpi. Vuoropuhelu meni kutakuinkin näin:

Mä: Kai sä tiedät, ettei sun ois tarvinnu tätä kylppäriä siivota, ku mä olin aikeissa siivota tän nyt racquet ballin jälkeen?
Se: Mua ei v*ttuukaan kiinnosta kuka sen siivoo, kunhan se siivotaan.
Mä: Okei. Mut pitäiskö meijän nyt puhua tästä tilanteesta, koska sua nyt selvästi ärsyttää joku asia?
Se: Ei. Mut mä en jaksa teijän paskapuheita. Jos te sanotte, että te aiotte siivota kylppärin, niin siivotkaa se ennen yheksää illalla. Se on raja.

Tajusin, ettei keskustelu johda mihinkään, joten naurahdin, että jaahas, sekö nyt on sitten virallinen raja. Käännyin ja lähin kohti omaa huonetta, mut sit ovi aukes, ja Tale seiso vihasena ovensuussa.

Se: Mikä v*ttu sun ongelma on?
Mä: Mulla ei oo mitään ongelmaa. Musta on vaan ikävä, jos tää siivoushomma tuottaa sulle noin paljon stressiä.
Se: Ei se tuota stressiä. Te vaan ootte niin perseestä. Te ootte niin likasia ja paskotte ja oksennatte joka puolelle. Täällä on paskaa, oksennusta ja sylkeä lattialla ja seinillä ja ”all over the place”. Ja aina suihkun jälkeen toi lattia on märkä. Ja teijän ovi on välillä auki, mikä v*tuttaa mua niin v*tusti. Ja aina ku käytte paskalla laitatte suihkun päälle ja sit suihkun lattia on märkä turhaan.

En edes muista mitä kaikkea muuta se siinä huus ja kiros. :D Mut siis tosiaan, yritin kertoa rauhallisesti, kuinka se on normaalia, että suihkun jälkeen lattia on vähän märkä. Ja kuinka meijän oven saranat on vähän paskana ja lukko reistailee, niin se ei aina mee itestään kiinni, ja huomaamatta jää vähän, about puol senttiä, auki. Ja että kuinka mekään ei nautita siitä että se jää auki, mutta ku ollaan totuttu siihen, että se menee automaattisesti kiinni, niin välillä se sit jää vahingossa auki. Ja että laitetaan se suihku päälle, koska ei haluta että se ja sen tyttöystävä kuulee rajuja kakkimisääniä esim kesken seksin, eli ihan niitä vaan ajatellaan.

Se ei suostunu edes kuuntelemaan. Se vaan hoki kuinka likasia me ollaan ja kuinka kylppärissä on ”shit and puke all over the place”. Ton lauseen kuulin varmaan viis kertaa. Kamil kerto myöhemmin nauraneensa kippurassa meijän huoneessa kuunnellessaan oven läpi meijän ”keskustelua”. :D Kuinka sen teki mieli rynnätä sisään ja ravistaa Talea, että se tulis järkiinsä. :D Mut onneks se ei tehny sitä, koska Tale oli pelottavan vihanen.

Mä ihan vilpittömästi yritin saada jotain tolkkua siihen tilanteeseen, koska tollanen vie vaan turhaa energiaa, mut en päässy pitkälle. Lopulta Tale päätti kertoa, kuinka perseestä suomalaiset ja puolalaiset on ihmisinä, ja kuinka se on ylpeä saksalainen, joka arvostaa siisteyttä. Ja kuinka se saa pillua joka päivä. Siis ihan oikeesti. Noi oli sen viimeset sanat, ennen ku se löi oven kiinni mun naaman edessä :D Ja miehellä on ikää 21.

Perjantain jälkeen en oo Taleen törmänny, enkä kyllä haluakaan. :D Päätettiin kutsua tätä tapahtumasarjaa Kamilin kanssa Shitgate skandaaliksi.

Kirjotin ton tekstin eilen illalla, mutten jaksanu tarkistaa sitä, joten luin sen nyt uudestaan. Ja hyvä niin, koska tänään tapahtu taas kerran hauska asia. Kamil kävi, noh, paskalla, jonka jälkeen Tale meni vessaan. Se huus, että Kamil siivoo vessa. Kamil vastas vaan, että perjantaina sitte, ja lisäks se on Mikan vuoro. Muutaman minuutin päästä Kamil sai viestin, jossa Tale kertoi, että Kamilin tulee siivota vessa hetimmiten, koska siellä on taas paskaa joka puolella. No Kamilhan siivosi. Tässä kuvat ennen ja jälkeen siivouksen. Kuten huomaatte, ero on valtaisa. :D

Että tollasen kaverin kanssa joudutaan periaatteessa asumaan... Onks toi kenties joku sairaus? :D Niin ja viime perjantain välikohtauksen jälkeen en kyllä aio siivota enää kertaakaan, perkele :D

Sori, teitä ei varmaan lainkaan kiinnosta tää, mutta mitäs luitte, oma moka. Musta tää on vaan niin huvittava juttu, että haluun vanhanakin miehenä tän muistaa.

Lopetan tän tekstin Kamilin sanoihin. "Ilmeisesti Tale (nimi siis muutettu) ei ole pelkästään nimi, vaan elämäntapa"

torstai 5. huhtikuuta 2012

Koris part II


Noniin, edellisestä tekstistä on vierähtäny aivan liikaa aikaa. Nyt sitä kuitenki tulee.

Tosiaan viime aikoina aika paljon esillä on ollu koris. Siis täällä. Ei varmaan siellä. Syy saattaa olla se, että voitettiin (monikon ensimmäinen persoona) koko paska. Kyllä! Kävi aikamoinen tuuri, että tulin tänne just nyt. Ollu ihan siistiä kokea tää huuma. Tänään mm taloustieteen tentissä oli monivalintakysymys liittyen korikseen :D Ollaankin vitsailtu mun kaverin Chrisin kanssa meijän tuuria, koska Chris taas oli Suomes vaihdossa viime keväänä ja koki jotain, mikä koettiin viimeks vuonna 95. Onnekkaita ollaan.

Lauantaina oli siis semifinaali, joka ei ollu niin tiukka matsi. Olin kattoo ekan puoliajan Chrisin luona ja toka puoliaika katottiin jossain random kämpässä. Ilmeisesti Chris tuns jonku joka asu siel. Emmä tiiä. Täällä sitä voi vaan kävellä kämppään sisään, eikä kukaan kiinnitä huomiota. Siis jos ovi on auki (bileet) :D Ja about joka kämpän ovet oli auki matsien aikana… Ku matsi loppu jengi flippas. Siis oikeesti. Tunnelma ulkona muistutti enemmän mellakkaa ku voitonjuhlaa. En oikeen ymmärrä. Jengi hyppi autojen (ei omien) katoilla, rikko liikennemerkkejä ja joku urpo mm poltti jonkun auton. WHAT??!!
Se ei ollu siistii. Jenkit… Eikä edelleenkään puolet sakista edes tiedä lajin sääntöjä :D Sosiaalinen paine. Täällä puhutaan kovasti individualismista ja muusta, mutta suurin osa ihmisistä on kyllä lampaita muiden lampaiden joukossa. Nojoo, eksyin aiheesta. Enkä mä oo tarpeeks fiksu oikeesti puhumaan tälläsistä. Eikä teitä kiinnosta. Lisäks sana individualismi alko nyt jo vituttaa :D Tuli mieleen Martinin sivistyssanalesoominen ;) Haha, kaikella rakkaudella. <3 On mulla vähän ikävä suakin.

Nojoo, maanantaina finaalin aikana ulkona kaduilla oli tuplasti enemmän mellakkapoliiseja ja kansalliskaartia ja tollasta sakkia. Ja ilmeisesti voitonjuhla suju rauhallisemmin. =) Päätin pitää matsin kunniaks cheattipäivän dietistä ja riipasta kännin.
Se tuntu hyvältä. Sipsiä, jätskiä, pepsiä ja roskaruokaa. Ai että. Ja viinaa. Ja kaljaa. Katottiin matsi Chrisin luona, missä olikin aika mukavasti sakkia. Tunnelma oli kova, ja matsi oli tiukka. Olin oikeesti vilpittömästi onnellinen voitosta, ja jopa huusin kannustushuutoja muiden mukana. On toi koriski ihan ok laji. Pakko myöntää. Tai ainaki mielenkiintosempaa ku hiihto. Tai en kyl tiiä sittenkään. Otan sanani takas. RIP Myllylä. Muistan, kuinka oltiin Rukalla perheen kanssa laskettelemassa ja kuinka olin maailman ylpein nimestäni. Kaima nappas 30 kilsan perinteisen kultamitalin Naganossa. Oi niitä aikoja. Mutsi ja faija, mä haluun mennä taas Rukalle. Teijän kanssa. Tai Thaimaaki käy. ;D Mut ihan ok laji. Koris siis. Matsin jälkeen lähettiin pyörimään kaduille. Meininki oli tosiaan parempi ku semifinaalin jälkeen ja törmäsinpä myös tuttuihin ihmisiin.
Olin kohtuu kännissä, joten en muista yksityiskohtia, mutta pyörittiin Kamilin kanssa ympäriinsä ja käytiin eri bileissä. Oli kivaa. Niinku kännissä on. :D Mut mitään spesiaalia ei tällä kertaa tapahtunu. Pahoitteluni siitä :D

Kaikkea pitää kokeilla kerran. Mun kroppa päätti, että tiistaina oli aika kokeilla ekaa kertaa, miltä darrassa laattaaminen tuntuu. Se ei tuntunu hyvältä.

Tässä vielä kuva Kamilista ja Chrisistä sytyttämässä jotain epämäärästä esinettä tuleen. Se tais olla kadulta löydetty tyyny. Ja kuva Kamilista kusella puskassa.

Lisäksi esimakua seuraavasta luvusta: