Arki se on täälläkin. Silti se pääsee aina yllättämään. Sitä
ei tajua, että suurin osa ihmisistä täällä ihan oikeasti haluaa opiskella, ja että
suurin osa ihmisistä asuu tai on asunu täällä pidemään ku neljä kuukautta. Jotenkin
tekis mieli koko ajan tehdä jotain ja mennä eri paikkoihin, muttei se oikein
onnistu. Onhan tää Lexingtonkin ihan söpö paikka, mutta olis mukava käydä
muissakin kaupungeissa. Ongelma usein tietenkin on raha, tai tarkemmin sen
puute. Ens viikolla mitä luultavimmin lähen viettämään spring breakia
suunnitelmista (Florida) poiketen New Orleansiin. Saa nähä miten käy, kunhan
nyt johonkin pääsis.
Koulua tosiaan on, mutta nyt oon ehkä vihdoin tajunnu homman
juonen. Jos haluaa saada A:n (asteikko on A:sta E:hen, A paras, E hylätty), joutuu
oikeesti tekemään töitä, joskus paljonkin. Sen sijaan, jos esim B tai C
riittää, töitä ei joudu tekemään juuri lainkaan. Tässä muutama esimerkki:
-Sain business management tentistä 88/100 (B) skipaten
kolmasosan luennoista, lukematta kirjaa kokonaan, ja tilaamatta sanomalehteä,
jota kolmasosa kysymyksistä koski.
-Sain mikrotaloustieteen tentistä 92/100 (A) skipaten
neljäsosan luennoista, lukemalla ainoastaan neljäsosan vaadittavista
artikkeleista, ja lukematta kirjaa (se oli niin helvetin kallis, etten ostanu).
-Oon saanut financial management kurssin esseistä, joita on
ollu kolme, ja yhestä pikatentistä keskimäärin 85/100 (B). Luokan keskiarvo on
82. Ja kuten varmaan arvaattekin, oon mennyt aina sieltä, mistä aita on
matalin.
-Sain Digital Art: Space and Time –kurssin viimeisimmästä
pikatentistä 103/110 (A) skippaamalla molemmat luennot, joita tentti koski.
Kursseista lyhyesti. Tai pitkästi.
Financial management in arts organizations –kurssin nimestä
voikin päätellä, mistä on kyse. Tällä kurssilla meillä ei oo kirjaa, vaan
netissä on eri artikkeleita, jotka pitäis lukea. Mä en lue. Eikä lue varmaan 75 %
muistakaan oppilaista. Arvosana koostuu lähinnä eri esseistä ja raporteista.
Tää on aika pieni kurssi, meitä on noin parikymmentä. Tunneilla useimmiten
keskustellaan aika paljon, ja se on ihan mukavaa. Katottiin me jo yks leffakin!
The Art of the Steal. Ihan jännä pätkä. Tunneilla mä pysyn useimmiten hiljaa,
koska en yksinkertasesti saa suunvuoroa :D Ja vaikka saisinkin, siinä vaiheessa
useimmiten kaikki järkevät asiat on jo sanottu, enkä perinteisenä suomalaisena
jaksa mitään paskaa alkaa puhumaan. Mutta jenkit puhuu. Se välillä vähän
ärsyttää. Lisäks aika usein oon aika pihalla: vieras kieli, vieraita juttuja
ym. :D Mutta kiva kurssi, tosin en tiedä tarvitsenko opittuja juttuja ikinä
tulevaisuudessa. Me käydään nimittäin läpi, miten asiat hoidetaan
amerikkalaisessa taideorganisaatiossa, ja uskon, että Suomessa käytännöt on
aika erilaisia. Tätä kurssia mulla on ma,ke,pe 11:00-11:50. Tällä kurssilla
otetaan läsnäolo, eikä yli kuutta luvatonta poissaoloa saa olla. Mulla on nyt
kaks.
Principles of microeconomics –kurssin nimestä voi myös
päätellä, mistä on kyse. Mikrotaloustieteestä. Jos ei sano mitään, googlaa.
Eikä hätää, ei sanonu mullekaan ennen ku menin kurssille. Ihan mageeta settiä
kuitenkin! Oiskohan pitäny hakea yliopistoon. Pistää miettimään… Tätä kurssia
mulla on ti&to klo 12:30-13:45. 75 min menee yllättävän nopeesti, koska ope
hallitsee hommat. Ei pääse kyllästymään. Tällä kurssilla tosiaan on kirja, jota
en ostanu. Ilmankin ilmeisesti pärjää. Kirjan lisäksi luetaan paljon
artikkeleja, jotka useimmiten jätän kuitenkin lukematta, johtuen liian
vaikeesta kielestä. Mulla kestäis 20 sivun artikkelipinon lukeminen joku 4-5
tuntia, koska sanasto on niin hankalaa. Lukemattakin ilmeisesti pärjää. Luen
sillon tällön artikkelit, jotka vaikuttaa mielenkiintosilta ja helppolukusilta.
Tunneilla käytetään open valmiiksi suunnittelemia muistiinpanoja, jotka tulee
siis ostaa. Muistiinpanoissa on aukkoja, joita sitten täydennetään. Toimiva
systeemi, terveisiä Humakiin! Toi muistiinpanovihkonen on myös osasyy, että
ilman kirjaa voi saada A:n tentistä. Arvosana tulee pikatenteistä, joita on
aika usein, ja kolmesta isommasta tentistä. Tunnilla ei oteta läsnäoloa, koska
oppilaita on about 500. Huomattavasti mielenkiintoisin, ja aivojen kannalta
haastavin kurssi.
Business management –kurssilla käydään läpi, miten yritystä
johdetaan, mitä johtajalta vaaditaan ja millaisia erilaisia esimiehiä ja
yrityksiä on olemassa. Ihan mielenkiintosta, mutta jotenkin opetusmetodit on
kovin tylsiä ja kuivia. Tai metodi. Luento ilman power pointtia tai kalvoja tai
mitään vastaavaa. Pelkkää puhetta. Vaikee hahmottaa kokonaisuuksia ja pysyä
hereillä. Tää on se luento, minkä aikana tekstailen whatsappin avulla teille
sinne Suomeen. :D 75 minuutin luento tiistaisin ja torstaisin klo 15:30-16:45
on yhtä tuskaa. Kyseessä on luento 500 henkilölle, joten läsnäoloa ei oteta. Se
on hyvä juttu. Kirjana toimii John Maxwell - 21 Indispensable Qualities of a Leader.
Välillä vaikee ottaa vakavasti. Kirjassa käytännössä käydään läpi ERITTÄIN
amerikkalaiseen tyyliin, kuinka johtajalla tulee olla visio ja intohimoa ym.
paskaa. Aika itsestäänselvyyksiä. Se on tollanen kuinkamenestyäelämässäopas. Ja
oudointa on, että tentissä kysytään suoria lainauksia kirjasta. Luennoilla aina
käydään läpi tärkeimmät lainaukset kappalekohtasesti. Sinänsä hyvä, riittää
että lukasee rivin sieltä rivin täältä tenttiin, ja hyvin menee. Lisäks kirja
on vaan reilu sata sivua. Kirjan lisäksi tosiaan käytetään artikkeleja Wall
Street Journalista, mutta erinäisten syiden takia en tilannut lehteä. Ostan
maikan ”viralliset” muistiinpanot joka viikolta muutamalla dollarilla ennen
tenttiä, ja tsekkailen sieltä artikkelien pääpointit ja mitä luennoilla on
puhuttu. Ihan ok kurssi, kai…
Neljäs ja ajallisesti haastavin
kurssi on Digital Art: Space and Time. Käytännössä tehdään taidetta
Photoshopilla. Se on aika jees hommaa. Oikeestaan tosi mukavaa, ja Photoshop on
aika hyödyllinen softa. Ainoa miinus on, että kyseessä on aika aikaavievä
kurssi. Meillä on maanantaisin klo 13:00-13:50 luento-osuus, joka on erittäin
puuduttava. Huhheijaa. Tavallaan ihan jännää settiä (mm. surrealismista ja
dadaismista ja sen sellasesta), mutta kun kyllä sitä mieluummin on jossain
muualla. Ja ku on maanantai, niin on vähän väsyny. Ja kun se on päivän vika
tunti. Syitä riittää skipata luento, ja joskus niin teenkin. Sillon kun tiedän,
etten jaksa kuunnella, en vaivaudu paikalle, mutta jos tunnen olon pirteeks,
ihan mielenkiinnosta meen kuuntelemaan kolmekymppistä taidehippiä. Luennon
lisäks joka ti ja to klo 9:00-10:50 me leikitään Photoshopilla. Se on kivaa,
kuten jo sanoin. Kotiläksyjä tulee sillon tällön. Pitää esim alottaa seuraava
työ tai lähettää sähköpostilla 20 ideaa seuraavaa työtä varten. Oon joutunu mm
sairauden ja Vegasin takia skippaamaan ton ”labratunnin” muutamaan kertaan,
joten osan töistä oon joutunu tekemään aika hutiloiden. Oon kuitenkin vihdoin
ymmärtäny, mistä taiteessa on kyse. Taiteessa on kyse siitä, että tekee jotain,
ihan sama mitä, hyvin (esim Photoshopissa tarkasti ja siten että kaikki näyttää
hiotulta), ja sen jälkeen osaa puhua paskaa omasta työstään. Oon havainnu
hyväks viitata omiin kokemuksiini ja syvimpiin tunteisiini, jolloin usein naispuoleinen
opettajani nyökkäilee mulle hyväksyvästi, ja lopuks sanoo jotain siitä kuinka
hyvin osaan tuoda sielua mun töihini. Se tosiaan tykkää musta, en tiedä miks. Ehkä
koska oon muutaman vuoden muita vanhempi, ja käyttäydyn kypsästi tai jotain.
Voi olla, että sen mielipide muuttuis, jos se sattuis Lexingtonin kaduille
torstaiöisin (all you can drink on vaan torstaisin), ku mä juoksen housut
kintuissa humalapäissäni kohti tuntematonta. Tässä esimerkki mun tunnissa
väsäämästä ”Self portraitista”:

Tehtävänantona oli siis tehä omakuva, käyttäen scannattuja
henkilökohtasia tavaroita ja netistä haettuja kuvia. Eihän mulla oo täällä
mitään henkilökohtasia esineitä mukana, perkele. Henkilökohtasimpia esineitä on
tyylii passi, iphone ja Aleksilta saadut, varmaan jo vanhaks menneet,
laatikossa pölyä keräävät talvirenkaat. Noh, nappasin siis eteisestä mitä
mukaan tarttu: sateenvarjon (jota ei voinu scannata), vetoremmit (salihommia),
jotkut epämääräset klipsuttimet ja mandariinin, ja marssin tunnille imacin eteen.
Kaikkihan näkee, ettei kyseessä oo mitenkään mestarillinen taidepläjäys, mutta
seuraava selitys sai open koskemaan mun olkapäätä ja sanomaan ouh.
”Vuosia sitten koin ikävän takaiskun, tapaturman, jonka
seurauksena olin aika maassa. Taustalla on kolme kuvaa sekä yks maalaus
Helsingistä, koska Helsinki on se paikka, jossa rakensin elämäni uudestaan
palasista. Nimenomaan kaiken mun kokeman takia Helsinki on mulle erittäin rakas
paikka ja osa mua. Sateenvarjot symbolisoivat kaikkea paskaa, sadetta, joka seurasi
tästä tapaturmasta. Ne myös symbolisoivat mun perhettä ja ystäviä, jotka
sateenvarjon tavoin suojasivat mua, jotta voin rauhassa kasata itteni. Tässä
mukaan astuvat vetoremmit ja kiipeilykoukut. Ne symbolisoivat mun matkaa
pohjalta huipulle. Kiipeämistä. Kuvasta voi nähdä kuinka liike on positiivista,
vasemmalta oikealle, alhaalta ylös. Kohti mandariinia, joka on ainoa kirkkaasti
erottuva elementti kuvassa. Teos jättää epäselväks oonko mä jo päässy
määränpäähäni, vai olenko mä vielä matkalla sinne.”
Eikä toi nyt mitään ihan paskaa oo. Ei todellakaan. Totta
joka sana. Mut silti… Jotenki… Niin… Hmm… Nojoo. :D
Viides kurssi on Arts Administration professions, joka on
ns. minikurssi. Sitä on vaan kerran viikossa 50 minuuttia, maanantaisin klo
12:00-12:50. Hyödyllinen kurssi, jos haluaa työllistyä Jenkkeihin. Se nyt vaan
ei oo mun tavote. Kai. Emmä tiiä. Mut kepeesti menee 50 minuuttia, ja usein on
ihan jänniä juttuja. Usein paikalla on vierailevia entisiä opiskelijoita, jotka
kertovat omista uristaan tai työelämän edustajia.
Siinä kursseista, ja ei ollenkaan arjesta. Taidan vaihtaa
otsikon. Emmä jaksa.
Tossa yks päivä oli vähän jännät paikat, ku joku IDIOOTTI
oli lukinnu mun pyörän. Lainasin Kamilin pyörää, mutta huhhuh. Täytyy olla aika
pihalla tai sienissä tota vaijerilukkoa laittaessa. Keltanen pyörä siis mun.
Nyt lopettelen, kello on puol kaks yöllä. Mun huominen tunti
on peruttu. Jee.